Tänään on taas sellainen päivä jolloin jaksan uskoa unelmiin sekä omiin tavoitteisiini. Ulkona on pakkasta ja puut ovat väriltään harmaanvalkeita. Minusta tuntuu, että se taitaa olla uusi lempivärini, eikä enää todellisuutta pakoileva purppura. Muutenkin värimaailmamieltymykseni ovat muuttuneet viime aikoina. Kaikki sellainen vähän hämäränhaikea ja tumma on kaunista... tai jotain. Mihinkään synkkään ei ole kuitenkaan tarkoitus kadota (älkää kysykö, mitä höpötän...)Kuuntelen juuri Spotifyssa joululauluja ja olen vähän ärsyyntynyt siitä, että weheartit.comille sana christmas on yhtä kuin kamala amerikkalaisjouluhömpötys kera tavaranpaljouden ja muun mauttoman. Ylipirteään kulkuset kulkuset riemuin helkkäilee tyyliin. Joulu on parhaimmillaan kaunis ja vähän melankolinen (lempi joululaulujani ovat muuten Tonttu ja Varpunen jouluaamuna).
Miten tämä liittyy kirjoittamiseen? Nojaa, kyllä se jotenkin, uskokaa pois. Kaikki liittyy kaikkeen ja sitä rataa. Jotain oikeaa kertoakseni, olen viimein saanut jonkinlaisen otteen Kristianin alias Sudensielun persoonasta ja elämän ongelmista mikä on aika kivaa, kyseinen herra kun on aina ollut minulle vähän kysymysmerkki. Ei tosin pitäisi keskittyä siihen nyt vaan äidinkieleen, jos aion selvitä ensiviikon alusta jotenkuten järjissäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti