vaikka oikeasti vereni ei ollut sudenverta vaan ihmisen

because gravity always forgets

 Koska nanojumalat eivät selvästikään ole puolellani, tulin perjantaina niin kipeäksi ettei kirjoittamista voinut edes ajatella. Sisarukset lähtivät isän luokse kaupunkiin, kun taas allekirjoittanut kärrättiin mökille nukkumaan kuumetta pois viikonlopuksi. Ensilumikin satoi jossain välissä maahan mutten nähnyt sitä. Mökinpiha oli koko ajan täynnä poroja koska jossain lähettyvillä kuulema liikuskelee pieni susilauma (en ole uutisesta ollenkaan niin järkyttyneenkauhuissani kuin ehkä pitäisi, näin yllättäen).

Lauantai oli joka tapauksessa kammottavasta niskakivusta huolimatta ihan hyvä päivä - katsoin aamulla WALL-E:n ja itkin sille jo ensimmäisen mainoskatkon jälkeen. Sen lisäksi luin kaksi kirjaa jotka ovat odottaneet työpöydällä jo marraskuun alusta lähtien.

Tänään tulin kotiin ja päätin jalostaa kaiken kokemani kärsimyksen (jos käyttäisin ilmaisua lol pistäisin sen tähän nyt) taiteeksi, mikä tarkoitti käytännössä sitä että nanon päähenkilökin näin yllättäen sairastui ja näki sen johdosta omituisia unia. Sain vaadittavan sanamäärän täyteen ja vähän enemmänkin, jei. 

(tämä merkintä on ihan turha ja itsekeskeinen, mutku halusin kertoa noista poroista ja susista ja wallesta ja kaikkea! Möh.)