kuva © craig schlewitz 

 "Asuntoni lattia oli jalkapohjiani vasten viileä, kun nousin pois sängystä. Hiljaa, etten vain herättäisi. Hapuilin ylleni Joelin tuolinkarmille jättämän puseron, sen tupakalle haisevan mustan joka oli minulle aivan liian iso. Pukeutumalla hänen vaatteisiinsa yritin kuulua Joelille hiukan enemmän. Eivätkö tyttöystävät tehneetkin sellaista?
 En käynyt vielä hakemassa aamun lehteä, vaikka tiesinkin sen olevan odottamassa minua. Sen sijaan keitin itselleni teetä ja istuin naarmuisen puupöytäni ääreen kädet lujasti mukin ympärillä. Höyryävän veden kuumuus hohkasi emalipinnasta iholle, piti viileyden loitolla hetken."

Olen käyttänyt lukulomaa häikäilemättä hyväksi kirjoittamalla the projektia. Siis silleen tosi hitaasti (kyllä minä sitä matematiikkaakin toki lasken!). Kirjoittamismusiikki on ollut sekalaista, Kaela Kimuraa, Eisleytä, Magenta Skycodea. Olen tekstin suhteen vähän sokea nyt, en osaa itse sanoa onko siinä mitään järkeä, pitäisi varmaan luetuttaa alkua jollakin etten tuhlaa seuraavia kuukausia silkkaan roskaan. Tai jotain.

Tästä piti tulla vähän viisaampi merkintä mutta ajatus loppui kesken.