kevätkoomailua

Kirjoittajapiireissä tuntuu liikkuvan sinnikästä kevätmasennusta, niin täälläkin. Tai no, ei masennusta ehkä, lähinnä yleispätevää toimettomuutta jolle en ehtaan kettutyyliin osaa tehdä mitään. Ratkaisujen etsimisen sijasta vain istun keittiönpöydän ääressä edessäni valkosipulidippiä kera sipsien ja ajattelen että onpa ruoka hyvää. Silleen.

 En vain yksinkertaisesti saa kirjoitettua. Eilen olisi pitkästä aikaa ollut oikeasti aikaa, mutta jo pelkkä ajatus romukoneen avaamisesta hirvitti. Luin viime viikonloppuna The Projektin uusinta versiota, ja nyyh.... olisiko se niin kaukaa haettua, jos vain ryhtyisin kirjoittamaan taas kokonaan uudestaan? Nykyisellään koko höskä vaatisi niin paljon editointia, ettei psyykeeni välttämättä kestä. Alleviivaan esimerkiksi päähenkilön tietynlaista ulkopuolisuutta tms, ihan liikaa, kyllä lukijat älyäisi vähemmälläkin! Muutenkin siinä on kaikkea sellaista, joka ei näin parin kuukauden tauon jälkeen tunnu lainkaan hyvältä.

Mutta, suunta on silti oikea. Pääajatus, tunnelma, tietynlainen talven vaitonaisuus... nyt minun pitäisi vain karsia tekstiä vieläki enemmän ja jättää tulkinnanvaraa. Suunnitella, suunnitella. Jos vain saisin revittyä jostakin aikaa.