olen elossa (ja muuta draamaa)

Susitalvi näyttää jääneen viettämään kesälomaa, mutta haitanneeko tuo. En ole oikein tehnyt mitään, mistä kannattaisi raportoida tänne - paitsi, no, kirjoittanut. En tosin paljon, mutta olen yhtäkaikki huomannut, että kyseisessä luovuudenlajissa on nyt kesä-heinäkuun aikana omalla kohdallani tapahtunut myönteinen asennemuutos. Todennäköisesti väliaikainen, mutta niinhän se menee.

Siinä missä kynnys aloittaa oli ennen hirmuisen korkea ja kriittisyyteni päätähuimaava, olen löytänyt jostakin asenteen, että kirjoittaminen itsessään riittää tällä hetkellä. Tulevaa Finlandia-palkinnon voittajaa ei ole pakko olla syntymässä (ei sillä, että siihen edes pyrkisin), tai edes mitään romaanikäsikirjoitukseksi luokiteltavaa. Etenkin tuon viimeksimainitun tajuaminen oli aika terveellistä.

 Nimenomaan loma auttoi avaamaan kaikenmaailman patoutumia kirjoittamisen suhteen. Olin hirveän avoin uusille ideoille, ja lähdin myös toteuttamaan niitä minulle epätyypillisen pelottomasti - esimerkiksi eräs uni muotoutui jälleen tekstin muotoon. Olen huitonut kaikki pidemmät tekstit suosiolla pimentoon hetkeksi, koska koen ettei minulle ole nyt taitoa eikä pitkäjänteisyyttä saattaa niitä loppuun tässä vaiheessa. Tämä koskee lähinnä the projektia.

(noin muutenkin elän jännittäviä aikoja. elokuussa pitäisi muuttaa asumaan ensimmäistä kertaa yksin melkein tuntemattomaan kaupunkiin ja aloittaa siinä sivussa ammattikorkeakoulu ((yliopistoon kun en päässyt)) ja muuta tämmöistä. koska olen kirjanörtti, eniten tällä hetkellä ilahduttaa se että kirjasto on naurettavan lähellä asuntoani.)