kahdeksan faktaa nanoilusta (ja minustakin, kai)

Kuva © Eduardo Acierno

Kirjoituskammion K antoi minulle haasteen kirjoittaa kahdeksan faktaa itsestäni. Koska minusta tuskin on niin paljon sanottavaa enää, ajattelin tehdä tästä sen sijaan nanopostauksen ja kirjoittaa kahdeksan faktaa nanoilustani. Tai ohjetta. Noin suunnilleen. Marraskuu kun on jo ihan lähellä, enkä minä todennäköisesti kuljeskele internetissä enää ennen sitä. (tähdennän, että nämä koskevat siis lähinnä minua, enemmän tai vähemmän pöljä kun olen....)

1. Kirjoita hyvinä päivinä pahojen päivien varalle
Tämä voi tuntua vähän tämmöiseltä "no shit sherlock"-jutulta, mutku. Itselle tuli viime marraskuussa aika usein olo, että halusin lopettaa sanojen suoltamisen heti sanamäärän tultua täyteen, kun laatu oli niin kamalaa ja näin. Mutta jos yhtään on mahdollisuus, ei auta kuin kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa. Niitä päiviä kun tulee kuitenkin, jolloin ei voi tai pysty.

2. Kirjoita kronologisesti

Aion oppia viime vuoden virheistäni. Kun kirjoitan edes jotenkuten järjestyksessä, rakenne ja tarina kokonaisuudessaan pysyvät varmemmin kasassa - ei synny kohtauksia, jotka ovat kyllä ihan hyviä, mutta tuntuvat silti irtonaisilta. Viime vuonna minulle kävi niin, kun kirjoitin mielivaltaisesti mikä nyt sattui milloinkin inspaamaan. Nano oli kuin mikäkin palapeli, jonka kokoamista sai murehtia sitten seuraavat kuukaudet (eikä se sitten tullut koskaan oikein valmiiksi, voihan katkeruus).

3. Glögiä ja kahvia kuluu
Kirjoitusfoorumeilla (no okei, finissä) on puhuttu kirjoitusnaposteltavista. Minä en osaa kirjoittaa syödessäni, tai syödä kirjoittaessani, mikä on hienoa, koska oon köyhä. Glögiä aion kuitenkin raahata kämpälle - viime vuonna kun nanon ongelmanratkaisu oli luokkaa "jaa'a, en kyllä yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Taidan mennä keittämään glögiä."  Taisinkin elää koko marraskuun jonkinlaisessa glögliyliannostuksessa.

4. Tekstin laatu on ihan perseestä - kestä se
Minä olen hidas kirjoittaja. Hyvin hidas. Kirjoitan yhden lauseen ja kulutan puoli tuntia sen hiomiseen. Näin ollen, kun nanoaikataulu pakottaa ihan toisenlaiseen kirjoittamiseen, itken verta ja tyytymättömyyttä tekstini laaduttomuuden edessä. Ei auta kun jatkaa vaan. Sanamäärän täytyttyä keskityin sitten yleensä saamaan aikaan edes etäisesti siedettävää kuvailua ja silleen. Aina voi myös editoida myöhemmin (=loputtomasti)

5. Ei se yökirjoittaminen onnistu kuitenkaan, aamuisin siis
Tuntuu että olen tässä asiassa ihan yksin, mutta jostakin syystä olen paljon aikaansaavempi kirjoittamisen saralla heti herättyäni, aamuisin. Illatkin menettelevät, mutta kun vuorokausi vaihtuu kunnolla yöksi ja kaikki muut kirjoittajat mönkivät esiin koloistaan (...?) aikaansaamaan suuria, allekirjoittanut muuttuu kertakaikkisen käyttökelvottomaksi.

6. Jätä nanomusiikki suosiolla Ólafur Arnaldsin haltuun
Miksi ihmeessä nuo islantilaiset ovat niin taitavia?? Olen kuunnellut kyseisen herran musiikkia koko viikonlopun, ja öäh, all the feels! Myös Flyleafin uusi albumi on kertakaikkisen täydellinen. Ja joo. Musiikki on edelleen hyvin tärkeän osa nanoilua ja kirjoittamista.

7. Kun tökkii, pakottaudu ulos (muista myös rutiinit)
Shit sherlock taas, mutta hyväksi todettu ohje silti. Kovasti auttoi pieni pakkasessa kärvistely viime vuonna. Huomasin myös, että kirjoittaminen onnistui sen paremmin, mitä rutinoidumpaa se oli.

8. Jaa, en keksi enempää. Hyvää nanoilua kaikille! 

Älkää luovuttako heti ensimmäisenä päivänä, kuten minä kaksi vuotta sitten. : >