Kirjoittaessa Syntyneitä Huomioita: olen kamalan huono kirjoittamaan toimintakohtauksia. Ennen olin siinä kamalan hyvä. Tai siis, ainakin minusta oli tosi kivaa luoda mahdollisimman toimivaa ja sulavaa actionia kera verenvuodatuksen (väkivaltainen lapsi, joo. Syytän kaikesta Hopeanuolta). Sitten romantiikasta tuli jotain paljon kiinnostavampaa ja kulutin neljä vuotta liikaa aikaa tarinaan, jota hallitsi tietynlainen pysähtyneisyyden tila ja pääpaino oli verkkaisissa hetkissä. Ihmekös tuo, kun nykyisin kaikki hiukankaan toiminnallinen tökkii.

Muuten, lukekaapas kaikki Terry Pratchettin Keskiyö ylläni (tai I shall wear midnight, ihana alkuperäisnimi eikö) ja nauttikaa. Joka kolmas sivu saa naurahtamaan ääneen, ja ennen kaikkea kokonaisuudessa on sellainen tietty turvallisuuden tuntu. Sitä paitsi nuortenkirjallisuudessa ei ole liikaa itsevarmoja ja ennen kaikkea pystyviä tyttöpäähenkilöitä, jotka ovat silti samaistuttavia eivätkä näinollen lainkaan ärsytä.

Ja katsos ihmettä, jälleen oma kuva! Hra Susi vahtii, että kaiken laiskottelun ohella myös kirjoitan joskus. Taka-alalla häilyy Sieppari ruispellossa, jota en näillä näkymin saa ikinä luettua.