joskus vain (inspiroi)

and in that moment, we felt infinite

 Ihmettelin tänä aamuna herätessäni, että mikäs nyt on vialla, kun maanantaina on niin kertakaikkisen onnellinen olo. Odottava. Kuin ei olisi ollut arkipäivä lainkaan. Kahvia juodessa sen sitten viimein tajusin;
onnellinen siksi, että tiesin pääseväni tänään jatkamaan fantasiatarinaani.

Muun muassa tuon olon vuoksi minä kirjoitan, ja tahdon muistaa sen myös sitten kun kaikki kirjoittamiseen liittyvä aiheuttaa vain sydänsuruja, eikä toivoa muka ole. Omaan tarinaan uppoutuminen on yhtä kuin pakomatka parhaimmillaan, vaihtoehtotodellisus joka tekee onnelliseksi juuri oikealla tavalla.

(kaiken tämän höttöisen eskapismin vastapainoksi kerrottakoon, että miljöön kirjoittaminen on edelleen aivan kamalaa ja paha prinsessa osoittautui paljon vähemmän pahaksi kuin suunnittelin.)

(niin ja a perks of being wallflower on tosi hieno myös englanniksi. Siitä on tulossa elokuva jota tähdittää muun muassa Emma Watson, enkä ole ollenkaan varma haluanko katsoa sitä.)