tunnelmia kirjavarkaasta (eli kuinka en osaa enää otsikoida)

kuva täältä

“I see their ugly and their beauty, and I wonder how the same thing can be both. Still, they have one thing I envy. Humans, if nothing else, have the good sense to die.”

Susitalvittomina kuukausina tuli muutaman kerran olo, että "hitsi tästä pitäisi saada hehkuttaa blogissa." Markus Zusakin Kirjavarkaan lukeminen oli yksi näistä hetkistä. Jostakin syystä teos ei ennen tätä kevättä ole tarttunut mukaani, vaikka olen siitä kuullut kaikkea hyvää - kai holokausti oli minulle jotenkin luotaansatyöntävä aihe.

Kirjavaras oli kuitenkin yhdistelmä toivoa ja tragediaa jotenkin lempeän melankolisella tavalla, sellaisella johon minä aina väistämättä ihastun. Alun sitaatti summaa teoksen sävyn aika hyvin. Etenkin kirjan kertojassa, työhönsä aina väliin uupuvassa Kuolemassa oli jotakin tavattoman viehättävää, ja ylipäätäänkin kirjan vahvuus oli sen moniäänisessä hahmokaartissa. Moni asia jäi kirjasta pitkäksi aikaa päähän kummittelemaan. Suosittelen siis ehdottomasti.

Kirjan lukemisen jälkeen sain muuten tietää, että siitä on tulossa ensi vuonna(?) elokuva. En aluksi ollut hirveän innoissani, ja taisin jo päättää jossakin vaiheessa, etten aio katsoa koko leffaa. Noiden vastikään julkaistujen ensimmäisten kuvakaappausten perusteella tuli kuitenkin vähän luottavaisempi olo – toivottavasti kirja saa arvoisensa elokuvasovituksen.