linnunluita ja tähtikuvioita (satu elefantista)

kuva © Marija Mandic

Astuessaan vaa'alle Elefantti nosti katseensa kattoon. Kuvitteli sinne tähtitaivaan ja linnunlaulun, hiljaa satavan lumen. 

Oli ajateltava vain kevyitä asioita. Linnunluita ja tähtikuvioita, huuruavaa hengitystä. Muuten punaiset numerot ilkkuisivat rikki.

The Projektin ohessa kirjoitan tällä hetkellä tätä. On kaksi tyttöä ja nyrjähtänyt ystävyyssuhde joka vain rikkoo. On Elefantti, joka tahtoisi pitää itsestään. On Siro, joka ei anna siihen mahdollisuutta. Sitten on vielä Intiaani, sotkemassa kaiken sen mitä ei ole sotkettu jo valmiiksi. Kliseinen pieni tarina, joka toivon mukaan kasvaa joksikin vähemmän kliseiseksi kunhan aikaa kuluu ja minä saan solmittua kaikki langat yhteen.

Kyseinen aihe on moneen kertaan koskettu, mutta pidän omaa näkökulmaani hiukan erilaisena kuin mitä yleensä, tai niin ainakin luulen, toivon. Ajatus Elefantista syntyi viime syksynä, mutta vasta nyt sain aloitettua. Pähkinänkuoressa tahdon kaikella tällä pikkuhiljaa patoutuneen tuohtumukseni voimalla kuvata sitä nyrjähtänyttä maailmaa, johon nyky-yhteiskunta nuoret (tytöt erityisesti) pakottaa.