Eksyin pitkästä aikaa TheRisingShadow:n sivuille katsastamaan, millaisia uusia fantasiakirjoja julkaistaan tässä lähiaikoina. Koska minulla on tylsää, listailen tähän kirjoja jotka itseäni kiinnostavat:

Danielle Trussoni - Enkelioppi
Kaikki enkeleihin liittyvä on aina mielenkiintoista, jos minulta kysytään. Juoni ei ole mitenkään päätähuimaavan erikoinen tai muuta vastaavaa, mutta mikäli tarinan kuvailu ja henkilöhahmot toimivat, niin luulisi tuon olevan ihan luettava teos.

Maggie Stiefvater - Häivähdys
Ihmissuden ja tavallisen tytön rakkaustarina jatkuu, jännää (huomatkaa ihan pikkuinen sarkasmi). Ensimmäisen osan kieli oli nättiä, mutta epäilyttämään jäi se, miksi ihmeessä homman pitää jatkua vielä kahden osan verran. Trilogiat on nyt in, mutta oikein yhdenkään sarjan kohdalla se ei ole toiminut täydellisesti...

Ali Shaw - Tyttö joka muuttui lasiksi
Tämä kuulosti ihan älyttömän mielenkiintoiselta. Romantiikkaa on joo, houkutusvaikutteista varmaan ja plaaplaa mutta minähän olen tunnetusti romantikko eli odotan tuota ihan oikeasti! Sitä paitsi kansi on nätti.

Ally Condie - Tarkoitettu
Taas trilogia. Taas mitä ilmeisimmin rakkaustarina. Nojaa.

(Becca Fitzpatrick - Langennut enkeli
Tämä kirja sai minut ärsyyntymään jo viime kesänä kun sitä selailin Espanjassa kirjakaupassa. Yhh, niin ilmeistä että itkettää. Sitä paitsi suomalainen nimi on mielestäni aika fail: alkuteos on Hush, hush, aika kaunis mielestäni, ja sitten suomeksi sen pitää olla niiin ilmeinen ja perinteinen ja tylsä)

Valokuvamuisti

Tällaiset kuvat inspiroivat minua tällä hetkellä.

jätän sydämeni merenpohjaan

"Oikeasti en tiedä meristä juuri mitään. Olen kotoisin sisämaasta, pienestä syrjäkylästä jonka lähettyvillä on vain pienikokoisia järviä kaikkialla minne katsoo. Minulle meri on yhtä kuin ne lämpimien maiden hiekkarantaa vasten pehmeästi hyökyvät ulapat, jollaisia olen päässyt joskus koskettamaan perheemme lomamatkoilla. Mielikuvissani oikea meri on kuitenkin vähän synkkä ja enemmän tummansininen kuin vaalea, levottomasti liikkuva ja kesytön, sellainen jota ei mitenkään voi hallita. Halutessaan se voi hukuttaa niin vaivattomasti, että veden pusertava paine keuhkoissa tuntuu hetken melkein lempeältä. Kaunis ja vaarallinen.

En tiedä edes sitä, jäätyykö meri täällä meillä talvisin. Voiko kylmä todellakin kahlita sen sillä tavalla? Kotini lähettyvillä olevat järvet jäätyvät kyllä, kuten kaikki muutkin järvet. Lomalla kävin pikkuveljien kanssa luistelemassa yhdellä niistä. Jää oli monen metrin paksuista ja luistinten terät saattoivat liukua järvenpintaa pitkin vailla pelkoa sen äkillisestä murtumisesta. Pikkuveljet viuhahtivat sulavasti ympäriinsä kuin olisivat syntyneet hokkarit jalassa, sen sijaan minun liikkumiseni oli huomattavasti vaivalloisempaa. Olen nauranut niin vapautuneesti viimeksi silloin, kun keinu petti Sebastianin alta."

Ps. Teitä lukijoita on jo ihan hirrmuisesti, kiitos kaikille jotka olette päättäneet seurata tämän blogin edesottamuksia sun muuta. Nih.

maailma rikki reunoistaan

(i’m afraid of the ocean because when i breathe it fills my lungs)

En ole tehnyt tänne merkintöjä. koska kirjoittamattomuus on vaivannut eikä kukaan varmaan tahdo kuulla valituksia siitä kuinka mikään ei onnista. Jossain välissä inspiraatio katosi, ja tuntui ihan kamalalta palata tähtisumusta takaisin siihen kamalaan arkeen, kun jokainen sana pitää repiä väkivalloin wordiin eikä yksikään niistä edes kuulosta hyvältä. Turhauduin enkä lopulta vaivautunut edes yrittämään enää. 

Tavallaan haluan kuitenkin kirjoittaa, joten tänään ajauduin taas tuijottamaan tekstinkäsittelyohjelmaa. Useamman tunnin taistelun jälkeen sain aikaan yhden liuskan tekstiä jota on todennäköisesti korjailtava vielä tulevaisuudessa, mutta jotain silti. Tunnelma ei ollut haluamani, ja minun teki mieli todeta itselleni aivan liian useaan otteeseen one more time with feeling... Sitä paitsi dialogissa on taas vaihteeksi jotain enemmän kuin vialla. Nojaa, sainpa tapahtumat tuupattua eteenpäin ja pakkaslumen mukaan tarinaan.

Yritin lukea täässä taannoin Riikka Pulkkisen Rajaa, muttei onnistunut. Olihan se kieli aivan tavattoman kaunista  ja muuta, mutta jotenkin se jäi silti etäiseksi. Joiltain osin tuntui sitä paitsi, että olen lukemassa Huhtikuun puutarhan toisintoa. Nojaa, tämä on vain tyhmän teinitytön mielipide, joka ei tunnetusti osaa välittää laatukirjallisuudesta.