Minun hengähdykseni vasten lunta

Tänään on taas sellainen päivä jolloin jaksan uskoa unelmiin sekä omiin tavoitteisiini. Ulkona on pakkasta ja puut ovat väriltään harmaanvalkeita. Minusta tuntuu, että se taitaa olla uusi lempivärini, eikä enää todellisuutta pakoileva purppura. Muutenkin värimaailmamieltymykseni ovat muuttuneet viime aikoina. Kaikki sellainen vähän hämäränhaikea ja tumma on kaunista... tai jotain. Mihinkään synkkään ei ole kuitenkaan tarkoitus kadota (älkää kysykö, mitä höpötän...)

Kuuntelen juuri Spotifyssa joululauluja ja olen vähän ärsyyntynyt siitä, että weheartit.comille sana christmas on yhtä kuin kamala amerikkalaisjouluhömpötys kera tavaranpaljouden ja muun mauttoman. Ylipirteään kulkuset kulkuset riemuin helkkäilee tyyliin. Joulu on parhaimmillaan kaunis ja vähän melankolinen (lempi joululaulujani ovat muuten Tonttu ja Varpunen jouluaamuna).

Miten tämä liittyy kirjoittamiseen? Nojaa, kyllä se jotenkin, uskokaa pois. Kaikki liittyy kaikkeen ja sitä rataa. Jotain oikeaa kertoakseni, olen viimein saanut jonkinlaisen otteen Kristianin alias Sudensielun persoonasta ja elämän ongelmista mikä on aika kivaa, kyseinen herra kun on aina ollut minulle vähän kysymysmerkki. Ei tosin pitäisi keskittyä siihen nyt vaan äidinkieleen, jos aion selvitä ensiviikon alusta jotenkuten järjissäni...

lumeen peittyvään, onneen pimeään

Tänään luin The Projektia (eli tiedostonimi Möötä) jonkinlaisessa perjantaihaikeudessa ja se kuulosti ihan hyvältä tällä kertaa, mutta koska kyseessä on perjantaihaikeus, ei koskaan voi olla varma asioiden oikeasta laidasta.... En ole kirjoittanut tällä viikolla mitään ellei yhtä lehtijuttua lasketa, nyt olen isällä joten tänäänkään en saa aikaan mitään, mutta noh. Joskus sitten...

Ensiviikko on kamala, minulle lykättiin tiistaiksi tosi vaikean lehtijutun teko ja äidinkielen esseen palautus on keskiviikkona. En ole vielä aloittanutkaan, koska aiheet ovat kuolettavan tylsiä (millaisia ovat mielestäsi hyvät kasvatusperiaatteet? Tai median vaikutuskeinot?). Sen maantieteen kirjoitelman muuten sain tehtyä, sunnuntaina. Kirjoitin Amarasta joka kaipaa Afrikan punaista pölyä, ja jonka Helsingin keinotekoinen valo tekee yksinäiseksi. (anteeksi kun tuli outo lause). Siitä tuli koulukirjoitelmaksi ihan kiva.

Jostakin syystä Nanan lukeminen saa minut aina miettimään tapaa jolla The Projektin lopetan, ja tänään sitten luulin keksineeni ihan hyvän lopetuskohtauksen.. mutta toisaalta perjantaihaikeus ja se seikka, että olen keksinyt sille vuosien varella jo ainakin kymmenen lopetusta. Möh. Noh, olen jollain hassulla tavalla nyt aika inspiroitunut. Minulla on tunnelma jonka tahdon tavoittaa ja se on lumisen jouluinen tai jotain sinne päin.

Isän luona tähtitaivas on muuten laaja ja pyörryttävä.
(niin ja tilasin sen Utada Hikarun levyn sittenkin, saa nähdä onnistuuko. Show Me Love (Not A Dream) kuulostaa ainakin kauniilta.)

Olen odottanut sinua sata vuotta

Tämä viikonloppu ei ole ollut aivan niin kirjoittamisentäytteinen kuin olisin toivonut, mutta rakastin esimerkiksi lauantaina silti niin paljon, etten tahdo valittaa. Ulkona oli kamalan kylmää ja pimeää, join ystävän luona ensimmäistä kertaa tälle vuodelle kuumaa glögiä ja olin ihan joulutunnelmissa koko loppuillan. Joulu~ Niin ja Glee oli kamalan hymyilyttävä (kyllä, myönnän katsovani sitä. Will ja Emma halasivat! Ne on niiin suloisia! Osaan taas keskittyä olennaiseen!). Ja yöllä katsoin oudohkon anime-elokuvan tytöstä joka syö kirjojen sivuja ja jolla on ystävänään nuori kirjailijapoju ja muuta (se oli aika sekava mutta animaatio ja kirjoittamis-analysointi nättiä).

Tänään en ole niin kauhean tyytymätön siihen tekstiin minkä viime viikolla tuomitsin jo aivan arvottomaksi. Humm. Toivoa on vielä, tai jotain siihen suuntaan (aina kun uskoni alkaa horjua, kuuntelen muuten Vienna Tengin Recessionalin). Kerronta ei tosin ole hirveän ammattimaista ja ensimmäinen luku tulee loppumaan kaikkea muuta kuin kiinnostavasti, mutta noh. Jostain syystä tarinaan ilmestyi mukaan Jennan naapurissa oleva vanha mies joka on aina haravoimassa pihaansa ja mulkoilee pahasti kanssaeläjiään ja sellaista. Mistähän tuollaiset aina hyppäävät mukaan?

Ja tämähän ei liity kirjoittamiseen, mutta ää Utada Hikarun singlecollection kera neljän uuden kappaleen tulee marraskuun lopussa eikä sitä tietenkään saa tilattua miltään suomalaiselta sivulta!! ;__; Jos sen tilaisi ajoissa cdjapan.comista vai mikä se olikaan, saisi kaikkea kivaa Hikki-krääsää mukana ja Goodbye Happines-sinkun musiikkivideon jonka Hikki on ohjannut itse, mutta enhän minä sitä uskalta mistään ulkomailta tilata. Höh.

No, jonkinlaiseksi lohduksi torstaina tulee James Bluntin uusi albumi.

Voi näinkin elää elämäänsä

1. Mitä kirjoitit viimeksi?
- Jatkoinpa Word-asiakirjaa Möö.

2. Tuliko siitä yhtään hyvää tekstiä?
- No jaa, ei mitään ihan lukukelvotonta ainakaan.

3. Mikä on ensimmäinen asia jonka kirjoitit ja joka sinulla on yhä tallessa?
- Koiranpentu Tassun (tai Tessun, en nyt muista kumpi) päätähuimaavat seikkailut! Minä hoidin kuvituksen ja tarinan, äidin sanellessa mikä kirjain tulee milloinkin (olin siis silloin ikäluokkaa 5-vee). ”Tassulla (tai Tessulla) on oma pallo”, kuului kertakaikkisen upea aloituslause. Kyseisessä tarinassa Tassu/Tessu taistelee myös muun muassa yksisilmäistä karhua vastaan, pelastaa lampaan hukkumiselta ja omistaa pallon lisäksi vesikupin.

4. Kirjoitatko runoja?
- Olen joskus yrittänyt, mutta ei siitä oikein tahdo tulla mitään.

5. Angstisia runoja?-
- Nääh.

6. Genre, jota kirjoitat mieluiten?
- Vaikea erotella vain yhtä tiettyä genreä. Melankolista optimismia, yleispätevää liiallisuuksiin menevää draamaa, maagista realismia jossa ei periaatteessa edes ole mitään maagista. Romantiikkaa pitää tunkea aina kaikkeen. Tavallaan kai kirjoitan hömppää, jossa yrittää olla myös syvällisiä elementtejä… jonkinlaista shojo-mangaa tekstin muodossa? Sen sijaan kauhu ja jännitys eivät luonnistu, ja huumoriakin esiintyy yleensä vähän vahingossa.

7. Hauskin hahmo, jonka olet luonut?
- Hauskin hahmo kirjoittaa, vai hauska hahmo? Nojaa, Jennan äiti on nuorempana niin tavattoman hymyilevä häseltäjä että hän on minusta aika hauska, vaikka mitään kamalan humoristisia henkilöjä en onnistu luomaan oikein ikinä…

8. Ärsyttävin hahmo, jonka olet luonut?
- Voivoi, niitä on ihan liian monta. Ärsyttävimpiä ovat kaikki ne sivuhenkilöt, joista tulee liian yksiulotteisia, tai sitten liioittelen tiettyä luonteenpiirrettä ärsyttävyyteen asti. Jennakin on aika ärsyttävä, omalla tavallaan.

9. Paras juoni, jonka olet kehittänyt?
- Juonellisesti tarinani eivät suoraan sanottuna ole mistään kotoisin. Tuntuu, että minun tarinani koostuvat lähinnä vain henkilöistä, heidän ajatuksistaan, yksittäisistä tapahtumista… juonesta ei ole tietoakaan, tai sitten se on niin olematon etten tahdo edes kutsua sitä juoneksi (nyyh).

10. Siistein juonenkäänne, jonka olet kehittänyt?
- En ole hyvä juonenkäänteissäkään, mutta salaa olen ylpeä siitä kohdasta, kun ensimmäisessä PeeÄssän versiossa Heli osoittautuu Minnan siskoksi.

11. Kuinka usein sinulle iskee kirjoitusblokki?
- Tuntuu, että elämäni on nykyään yhtä kirjoitusblokkia, jota yritän väkisin hätistellä muualle aina ajan mittaan…

12. Kirjoitatko fan fictionia?
- Koen hyvin harvoin, että minulla on mitään uutta annettavaa millekään fandomille (eli toisin sanoen kirjoitan ficcejä äärimmäisen vähän)

13. Kirjoitatko käsin vai koneella?
- Käsin suhertelen kaikkia ajatuksenpätkiä ja ideoita ylös, mutta harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta en kirjoita mitään käsin vaan luotan Wordiin. Ja niin, nykyään olen kunnostautunut myös siinä, että naputtelen ideoita kännykän muistikirjaan.

14. Tallennatko kaiken kirjoittamasi?
- Koneeni asiakirjatiedostojen määrästä päätellen kyllä.

15. Palaatko koskaan takaisin hylätyn idean pariin?
-

16. Mikä on suosikkisi kirjoittamistasi teksteistä?
- Tällä hetkellä yksikään tekstini ei aiheuta minussa mitään erityistä ’voi että olen osannut kirjoittaa hyvin’ –hypetystä.

17. Mikä on muiden suosikki kirjoittamistasi teksteistä?
- Ensimmäinen PeeÄssä luultavasti (aaarrghh mokoma Houkutusvaikutteinen riippakivi varjostamassa kaikkea mitä nykyään koetan kirjoittaa. En mitenkään voi kuvitella enää palaavani sen ajan kirjoitustyyliin, vaikka tuntuu siltä että tyypit pitivät juuri siitä niin paljon… Itken onnesta, jos joku kaunis päivä voin pistää tähän hyvällä omallatunnolla jonkin toisen tekstin. Minä kirjoitin sen vuonna 2008, apuaa!).

18. Näytätkö koskaan ihmisille kirjoituksiasi?
- Nykyään sitä tapahtuu aika harvoin, osaksi siksi että saan niin vähän tekstiä nykyään aikaan, ja osaksi myös siitä syystä ettei minulla taida olla oikein luottamusta kirjoittamaani.

19. Oletko koskaan kirjoittanut kirjaa?
- Enpä ole, en ole koskaan saanut yhtään suurempaa projektia edes kirjoitettua loppuun (ja sekös tässä riepoo).

20. Mikä on suosikkitapahtumapaikkasi hahmoillesi?
- Suomessa nuo tuntuvat kaikki nykyään asuvan, nimeämättömissä pikkukylissä jossain korvessa.

21. Kuinka monta kirjoitusprojektia sinulla on kesken?
- … tällä hetkellä kai neljä (hui)?

22. Haluaisitko kirjoittaa työksesi?
- Kysymys kuuluu, mitä muutakaan minä tekisin?

23. Oletko ikinä tullut palkituksi kirjoituksillasi?
- Enpä ole… eikun, taisin minä voittaa joskus jonkun Koululaisen foorumilla järjestetyn kirjoituskilpailun, hah.

24. Oletko ikinä kirjoittanut käsikirjoitusta tai näytelmää?
- En ole, sellainen ei oikein sovi minulle, kaikki sellainen nojaa niin vahvasti nimenomaan juoneen ja tapahtumiin ja dialogiin, joita en oikein hallitse.

25. Mitkä ovat viisi lempisanaasi?
- Hehku, kaiku, usva, sade, kuura

26. Perustuvatko kirjoituksesi ikinä itseesi?
- Omasta elämästä tulee joitain piirteitä väkisinkin mukaan tekstiin, mutta harvoin minä sitä tarkoituksella teen.

27. Mikä luomistasi hahmoista muistuttaa eniten itseäsi?
- Jenna, vaikka nykyään löydän meistä kahdesta enemmän eroavaisuuksia kuin ennen. Noin yleensä ottaen päähenkilöissäni on aina jotain samaa kuin minussa, kuten esimerkiksi taipumus kuivanlaiseen itseironiaan.

28. Mistä saat ideoita hahmoihisi?
- Vähän mistä niitä ideoita sattuu löytämään. Ihmisistä ympäriltäni, musiikista, kaikesta tällaisesta perinteisestä.

29. Perustuvatko kirjoituksesi ikinä uniisi?
- Kahden tarinan idea on lähtenyt muokkautumaan unestani, mutta muutoin sitä tapahtuu harvoin. En näe tarpeeksi mielenkiintoisia unia.

30. Suositko onnellisia loppuja, surullisia loppuja vai cliff-hangereita?
- Kaipa kallistun onnellisiin loppuihin, mutta ne eivät saa olla, öh, liian onnellisia kuitenkaan.

31. Oletko ikinä kirjoittanut mitään perustuen johonkin näkemääsi taideteokseen?
- En ainakaan muistaakseni.

32. Kiinnitätkö paljon huomiota oikeinkirjoitukseen ja kielioppiin kun kirjoitat?
- Aivan liikaa. Elämäni olisi paljon helpompaa, jos en takertuisi kielioppiin niin paljon.

33. Auttaako musiikki sinua kirjoittamaan?
- Puolet varsinaisesta kirjoitusajastani menee yleensä siihen, että yritän etsiä sopivaa taustamusiikkia, joten kyllä siis. Hiljaisuudessa kykenen kirjoittamaan vain hyvin harvoin.

34. Kirjoita lainaus jostakin, mitä olet kirjoittanut. Mitä vain juolahtaa mieleesi.
- Aivan kuin kyseisen hirviön kutsuminen sisäänsä avaisi portin johonkin aivan toiseen maailmaan, Totuuteen, jossa kaikki on jäänterävää ja tähtiä kykenee koskettamaan niillä melkein kuihtuvilla sormenpäillään.

koska susien käpälät kantavat lumella

Hih.

Sarjassamme hauskat yhteensattumat. n___n Katrihan voisi tehdä näinollen seuraavalle levylleen jonkun susi-symboliikkaa täynnä olevan biisin eiköstäjuu? Yksi syy lisää pitää kyseisestä artistista.

Joo olen hiljaa~
//Ups, itse asiassa tämän merkinnän oli tarkoitus mennä Sanomattomaan, mutta olkoon...

Alakuloisessa metsässä asuu sairas jumala (eli toinen soundtack)

Ajattelin julkaista täällä vielä yhden tarinan soundtrackin, sen vampyyritarinani (työnimeltään muuten Merimieli). Syy on yksinkertaisesti se, että ilman tiettyjä kappaleita en olisi todennäköisesti koskaan lähtenyt kehittelemään kyseistä tarinaa suuntaan, millaisena se nyt päässäni näyttäytyy. Ja yksi syy siihen, miksi minä ylipäätään aion joskus kirjoittaa Merimielen valmiiksi asti, on se, että haluan muokata ne musiikista saamani mielikuvat ja ajatusmallit eheiksi kohtauksiksi, tuoda kappaleet esille sillä tavalla, kuin koko höskä olisi yhtä suurta song-ficciä… (tiedän, kuulostan oudolta).

Kerroin aiemmin, että idea tuli unesta jonka näin. Sen kyseisen unennäön jälkeen minä harhailin aamulla pitkin taloa ennen kouluunlähtöä ja kuuntelin samalla mp3:sta Placebon versiota Kate Bushin kappaleesta Running up that hill (kyllä, minulla on tapana vaeltaa paikasta toiseen kun kuuntelen musiikkia ja ideoin). Sen laulun tunnelmasta sain alkusysäyksen, ajatuksen tyyliin hei tästähän voisi saada jotain aikaan.

Lopullinen päätös kirjoittamisesta syntyi kun kuulin ehkä kuukausi pari myöhemmin Evanescensen kappaleen Like you, jonka Amy Lee on kirjoittanut nuorena kuolleelle siskolleen (laulun loppupuolellakin käy ilmi, kelle se on osoitettu: ”I long to be like you, sis.”) Like you:n lyriikoista ja teemasta sain täydellisen inspiraation päähenkilön tuntemalle syyllisyydelle ja rakkaudelle siskoaan kohtaan. Sellaista siis.

Vielä soundtrackin yleisilmettä selittääkseni, Merimielen tärkeimpiä perusajatuksia ovat tosiaan päähenkilön halu suojella vampyyriksi muuttunutta siskoaan pahalta maailmalta, vaikka tämä itse tahtoo luovuttaa vähän kerrallaan eikä edes pidä itseään enää inhimillisenä. Niin ja vielä, Lahja on tosiaan tavissisko ja Umi se vampyyri, kun tuossa noita näkökulmia luettelen.

Placebo – Running Up That Hill (Umi & Lahja)

It doesn't hurt me
Do you want to feel how it feels?
Do you want to know that it doesn't hurt me?
Do you want to hear about the deal that I'm making?

And if I only could
I'd make a deal with God
And I'd get him to swap our places

Placebo – Sleeping With Ghosts (Umi & Lahja)

'Cause soulmates never die

Evanescence – Hello (enimmäkseen Lahja)

Playground schoolbell rings, again
Rainclouds come to play, again
Has no one told you she's not breathing?

If I smile and don't believe
Soon I know I'll wake from this dream
Don't try to fix me
I'm not broken
Hello, I'm the lie, living for you so you can hide...

Evanescence Like You - (Lahja)

Stay low
Soft, dark, and dreamless
Far beneath my nightmares and loneliness
I hate me
For breathing without you
I don't want to feel anymore for you

You're not alone
No matter what they told you you're not alone
I'll be right beside you forevermore

Evanescence –Where Will You Go (Lahjan ajatuksia Umista)

But where will you go
With no one left to save you from yourself
You can't escape

Evanescence Breathe No More - (Umi)

I've been looking in the mirror for so long.
That I've come to believe my soul's on the other side.
All the little pieces falling, shatter.
Shards of me,
Too sharp to put back together.
Too small to matter

Take a breath and I try to draw from my spirits well.
Yet again you refuse to drink like a stubborn child.
Lie to me,
Convince me that I've been sick forever.
And all of this,
Will make sense when I get better.
But I know the difference,
Between myself and my reflection.

Red –Nothing and everything (Umi)

Enemy, familiar friend
My beginning and my end
Broken truth, whispering lies
And it hurts again

What I fear and what I try,
The words I say and what I hide
All the pain, I want it to end
But I want it again

And it finds me
The fight inside is coursing through my veins

Red –Shadows (Umi)

There's a hate inside of me
Like some kind of master
I try to save you but I can't find the answer
I'm holding on to you
I'll never let go
I need you with me as I enter the shadows


Plumb – Maniac (Lahja)

She wakes up
And lays down
She can hardly speak
And so she screams

Nothing I say will wash it away
I'm standing in the pour in rain
You say it wont happen again
Your manic, manic

Flyleaf –Break your knees (Umi)

Breaks your knees and leaves you so
The sun can burn you up and wear you out
It's an angry summer

There's no room to smile
When the face you make
Just before you cry
Looks so young like a child

Flyleaf – Arise (Umi & Lahja)

We'll sleep dreamlessly this time
When we awake we'll know that everything's alright

And sing to me about the end of the world
End of these hammers and needles for you

Arise and be,
all the you dreamed, all that you dreamed

Flyleaf –Set Apart This Dream (Umi & Lahja)

Close your eyes little girl
You're a princess now
You own this world
Twirling in your twirly dress
You're the loveliest far above the rest

Set apart this dream
For me

Flyleaf –Have we lost (Umi & Lahja)

Please don't tell me anymore
There's a weight in your eyes
And it's weigh on my heart

Where have the children gone?
We were innocent once
But that was so long ago

Lopputulos: SYNKKÄÄ

Etsin sinua löytämään kanssani kultaa

Eilen kirjoitin yllättävän paljon, vaikka oli maanantai, takuuvarma kuolema luovuudelle. Syitä määritelläkseni, Lukon Kuutamotanssi, Utada Hikarun uuden singlen julkaisu (Goodbye happines ja lalala~), sekä nanokeskustelun seuraaminen. Itse päätin lopulta olla siihen rääkkiin osallistumatta... koetan nyt kumminkin päivittäin saada jotain aikaan ja sellaista. Eilen päädyin ehkä vähän yllättäen kirjoittamaan alkua Jennan äidin tarinaan... Kertoja on hän-muodossa ja näkökulma suurimmaksi osaksi nyrpeän miespuolisen olennon, jotenkin hassua... Niin ja sen lisäksi aloitin myös vampyyritarinaa! Mikä ihme minua vaivaa, Kuutamotanssin vika varmaan...

Tosin samalla olin kamalien alemmuuskompleksien vallassa ja jouduin käymään itseni kanssa keskusteluja tyyliin 'jokaisella on oma tyyli ja sitä omaa tyyliä pitää nyt vain koettaa hioa niin hyväksi kuin osaa eikä siinä auta muu'. Vaikka en minä oikein ottanut uskoakseni. Miksi se usko omiin taitoihin on aina niin heikko? Plääh.

Tänään saatiin uskonnonopettajan sijaiseksi mies, joka myönsi suoraan että on hankkinut opettajankoulutuksen vain varallisuuden turvaamiseksi eikä kuulema ole vieläkään löytänyt sitä omaa ammattiaan vaikka on kokeillut ainakin neljäätoista erilaista. Kuuntelin vähän huolestuneena, että tähänkös suuntaan minäkin olen menossa (ja tämähän liittyy kirjoittamiseen siksi että minä haluaisin nimenomaan ammatikseni kirjoittaa näin yllättäen)... Humm.