Etsin sinua löytämään kanssani kultaa

Eilen kirjoitin yllättävän paljon, vaikka oli maanantai, takuuvarma kuolema luovuudelle. Syitä määritelläkseni, Lukon Kuutamotanssi, Utada Hikarun uuden singlen julkaisu (Goodbye happines ja lalala~), sekä nanokeskustelun seuraaminen. Itse päätin lopulta olla siihen rääkkiin osallistumatta... koetan nyt kumminkin päivittäin saada jotain aikaan ja sellaista. Eilen päädyin ehkä vähän yllättäen kirjoittamaan alkua Jennan äidin tarinaan... Kertoja on hän-muodossa ja näkökulma suurimmaksi osaksi nyrpeän miespuolisen olennon, jotenkin hassua... Niin ja sen lisäksi aloitin myös vampyyritarinaa! Mikä ihme minua vaivaa, Kuutamotanssin vika varmaan...

Tosin samalla olin kamalien alemmuuskompleksien vallassa ja jouduin käymään itseni kanssa keskusteluja tyyliin 'jokaisella on oma tyyli ja sitä omaa tyyliä pitää nyt vain koettaa hioa niin hyväksi kuin osaa eikä siinä auta muu'. Vaikka en minä oikein ottanut uskoakseni. Miksi se usko omiin taitoihin on aina niin heikko? Plääh.

Tänään saatiin uskonnonopettajan sijaiseksi mies, joka myönsi suoraan että on hankkinut opettajankoulutuksen vain varallisuuden turvaamiseksi eikä kuulema ole vieläkään löytänyt sitä omaa ammattiaan vaikka on kokeillut ainakin neljäätoista erilaista. Kuuntelin vähän huolestuneena, että tähänkös suuntaan minäkin olen menossa (ja tämähän liittyy kirjoittamiseen siksi että minä haluaisin nimenomaan ammatikseni kirjoittaa näin yllättäen)... Humm.