kun kosketit pohjaa hetken oli hyvä

Nämä jutut eivät liity mitenkään kirjoittamiseen tai muutenkaan mihinkään, mutta ne on pakko kertoa jossakin:

Utada Hikarulta tulee huhtikuussa taukoa edeltäneen suuren konserttinsa dvd-julkaisu. Jos on nopea tilaaja saa hianon julisteen. Olen todellakin ostamassa!

Scandinavian Music Groupin uusi sinkku Hautojen yli on hieno. Sanoitus vaati vähän makustelua aluksi, mutta lopputulema on se että tykkään. Kalakeitto ja silleen.

Luin hyvän kirjan viikonloppuna, David Foenkinoksen Nainen nimeltä Natalie. Siitä tuli jostakin syystä jotenkin mieleen Amelie. Samanlainen hitusen höpsö, aiheuttaa väistämättä hyvän mielen. Rakastin kerrontaa. Suosittelen ehdottomasti (vaikka tämä suosittelu olikin harvinaisen mitäänsanomaton, sori)!

pimeässä tanssin valssia seinästä seinään

Mikko antoi tällaisen, kiitoksia vielä (vaikka vastaukseni ovatkin vähän tylsiä, pahoittelen).


Milloin aloitit blogisi?
Blogi oli sinänsä ollut olemassa jo pitkään, mutta vasta eräänä lokakuisena lauantaina inspiroiduin kirjoittamaan ensimmäisen varsinaisen postaukseni...

Mitä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Öm, no tämä ainakin yrittää ollla blogi kirjoittamisesta ja kaikista siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Jotain muutakin sekalaista toki mahtuu mukaan, mutta noin pääasiallisesti puhun inspiraatiosta ja uusista ideoista ja kirjoista ja kaikesta mikä innoittaa. En mitenkään hirveän tarkkaan ole kuitenkaan halunnut määritellä, mitä tänne tulee (ja se kyllä näkyy toisinaan, nyyh). Kai salaa toivon että tälle kävisi niin kuin joillekin muille bloggaajille, eli he saisivat sen tarinan julkaistua, josta blogissaan kirjoittavat ja se blogi jäisi sillä tavalla historiaan ja puff.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En minä vain tiedä... nojaa, kai tällainen kirjoitusaiheinen blogi ei ole kauhean yleinen ilmestys.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
"Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä blogi syntyi siksi, koska huomasin kirjoittavani varsinaiseen blogiini yksipuolisen paljon vain omista tarinoistani, ja kiinnostaako se nyt loppujen lopuksi kovinkaan montaa(ei tosin sillä, että muut juttuni olisivat sen mielenkiintoisempia, heh)? Tein siis tämän. Itse kun olen sellainen, jota muiden tarinaideat ja kaikki vastaava kiinnostavat aivan tavattoman paljon, inspiroidun siitä kun muut ovat inspiroituneita (vaikka samalla toki ryven alemmuuskomplekseissa, mutta se nyt kuuluu asiaan)." Kyllä, suora lainaus ensimmäisestä merkinnästä.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Aika paljon kaikkea. Merkinnät voisi olla toki fiksumpia (eli minä voisin olla fiksumpi) ja muutasellaista.

otin tietoisen riskin

Lukko antoi minulle tämmöisen, eli nyt pitäisi kaiketi kirjoittaa seitsemän faktaa itsestään... mutta koska tämä ainakin yrittää olla kirjoitusblogi, faktani liittyvät kaikki ainakin etäisesti kyseiseen aiheeseen. Mitään suuria salaisuuksia yksikään ei ole, ja minut tunteville nämä ovat varmasti kaikki tuttuja, mutta koska toivon/oletan, että tätä blogia lukee joku tuntemattomampikin, niin... 

1.Pisin koskaan kirjoittamani tarina on 54 564 sanaa ja 110 liuskaa pitkä. Määrä ei tosin millään muotoa korvaa laatua, mutta väittäisin silti että olen kyseistä tarinaa kirjoittaessani ollut kaikista onnellisimmillani (koska silloin ei ollut olemassa ongelmaa liiallinen itsekritiikki, minkä vuoksi kirjoittaminen oli äärimmäisen vaivatonta ja helppoa ja rakastin sitä mitä tein). Tuo kaikki tapahtui kahdeksannella luokalla. Kuvaavaa on, että lukion aikana pisin kirjoittamani yhtäjaksoinen teksti on yhteensä  17 liuskaa pitkä (koska ongelmana on edellä mainittu liiallinen itsekritiikki). Laatu ei korvaa määrää.

2. Seitsemännellä luokalla olin sataprosenttisen varma, että fantasia on ainoa genre jota ikinä kykenen kirjoittamaan (jos joitain novelleja ei lasketa). Kahdeksannelle löysin sitten sellaisen kultaisen keskitien, jolla tasapainoilen edelleen... Siitä huolimatta salainen haaveeni on, että kirjoitan jotain omaperäistä fantasiahienoutta vielä joku päivä (tosin en ole kovin hyvä keksimään omaperäisiä fantasiahienouksia, joten haaveeksi se myös saattaa jäädä). 

3.(apua tajusin etten keksi enempää) Minulla on tällä hetkellä, hmm, kolme tarinaa, joita olen suunnitellut jo pitkään, mutta joita en ole käytännössä kirjoittanut vielä paria lausetta lukuunottamatta lainkaan, koska a) olen varma etten ole suunnitellut tarpeeksi ja, b) pelkään että sitten kun yritän kirjoittaa, en saakaan kokonaisuutta toimimaan yhtään ja menetän inspiksen ja puuh. Merimieli on noista yksi. Sen suhteen varsinkin olen hyvin epävarma, tuntuu etten osaa sitten kumminkaan kannatella kaikkia niitä psykologisia elementtejä tarpeeksi vakuuttavasti (tai jotain, sain sen kuulostamaan hienommalta kuin mitä onkaan).

... en nyt keksi enempää. Sovitaan vaikka että kerron loput sitten myöhemmin.
Muuten, tuosta aiemmasta merkinnästä unohtui suositeltavien kirjojen joukosta Nancy. Se on hieno.

 

 Ja koko maailma sammuu, kuu ja sade ja taivas ja kadut, jäljelle jäämme vain me kaksi, pimeään, ja me olemme elossa, elossa, elossa.

Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää

1. Mikä kirja itketti?

Loppujen lopuksi aika harva kirja saa minut itkemään... Takapulpetin poika herkisti kummallakin lukukerralla ihan vollotukseen asti, vaikka en pahemmin edes ollut kohderyhmää (jos sillä sellaista edes on). Kuoleman varjelukset ihan vain koska Remus. Lukossa, Jos vielä jään ja Ennen kuin kuolen tulevat tähän hätään myös mieleeni. Kaikki kolme ovat erittäin kauniita ja raadollisia omalla tavallaan.

2. Mikä nauratti?

Tuija Lehtinen onnistuu naurattamaan minua aika takuuvarmasti melkein jokaisella kirjallaan, hauskimpia varmaankin ihanan letkeällä kielellä varustettu Vaniljasyndrooma sekä Tanja Tavis. Myös Marian Keyesin huumori toimii.

3. Mikä oksetti?

Ei tule nyt yhtään mieleen (harlekiinit?).

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?

Kaikista samaistuttavin on ehkä ollut Vaniljasyndrooman Milli, mikä on vähän surullista... Myös Tuli ja myrkkykatkon Pollyn perheongelmat ovat koskettaneet erityisen paljon.

5. Minkä kirjan jätit kesken?

Nykyään jätän kirjoja enemmän kesken kuin luen loppuun...

6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?

Luin Georgia Nicholsonin Salatut elämät-sarjaa monta monituista osaa, vaikka huumori oli mielestäni ihan idioottia ja muutenkin kyseessä oli minulle äärimmäisen epäsopiva kirja kaikin puolin.

7. Minkä kirjan luit uudestaan?

Tuli ja myrkkykatko, Kuin viimeistä päivää, Jumalat juhlivat öisin, Potterit, Liikkuva Linna, Tyttö ja helmikorvakoru, Lukossa... olen niitä ihmisiä jotka lukevat mieluummin vanhoja hyviä kuin edes yrittävät uusia huonoja. 

8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi nyt kun vartavasten kysytään)?

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että vaikka mitä kuraa voi lukea ihan vain sillä tekosyyllä, että sillä tavoin oppii miten ei ainakaan pidä kirjoittaa. Espanjassa tuli luettua pari kesää sitten ihan urakalla Harlekiineja kun muutakaan ei ollut… noin muutenkin olen kyllä aina innolla tarttumassa kaikkeen hömppäkirjallisuuteen, joka ei todellakaan ole mitään Nobel-laatua.

9. Mitä kirjaa suosittelet?

Kaikkia noita, mitkä mainitsin kysymyksessä 7. Niiden lisäksi, hm.. aa, ehdottomasti Muumikirjoja. Muumilaakson marraskuu on erityisesti sellainen, joka kannattaa lukea.

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

Öö, mitähän tähän nyt vastaisi. Kai se on ihan hienoa, että olen lukenut yhden Hemingwayn kirjan, olkoonkin että se oli vain äidinkielenkurssia varten ja inhosin sen korkeakirjallista käsittämättömyyttä toodella verisesti.

en keksi tarpeeksi näppärää otsikkoa

Koneeni palasi takaisin elämään. Ajoitus oli varsin hyvä, sillä olin juuri tullut siihen lopputulokseen, ettei minusta ole enää kirjoittamaan romukoneella. Nyt pääsen varmaan mediakurssistakin läpi. Ja Spotify!

n__n

(kaunis kiitos uusille lukijoille <3)

Sain juuri kuulla että Brian Jacques on kuollut.... mitä, ettekö tiedä häntä? Kyseessä on kirjailija, joka loi Redwallin taru-kirjasarjan. Siinä on luostari ja puhuvia eläimiä jotka sotivat toisiaan vastaan ja se on ooikein väkivaltainen ja eeppinen... Anteeksi, tuo kuvaus ei oikein tehnyt sille oikeutta, mutta totuus on yhtäkaikki, että se oli ala-asteella ehdottomasti yksi lempisarjoistani ja on varmasti vaikuttanut tapaani kirjoittaa jollain tapaa (ehkä). Siitä on hirveän kauan, kun olen viimeksi lukenut yhtään Redwallin tarua, mutta pidin niistä valtavasti joka tapauksessa. Olivathan ne paikoin vähän kaavamaisia ja mustavalkoisia, mutta hei, pikkuvikoja.

Muistan myös, kuinka koiramme käytännössä katsoen tuhosi kirjastosta lainassa olleen Urhea Martin - kirjan kannen ja minun piti ostaa uusi ja apua kuinka se hävetti (asiasta kolmanteen, minusta ne kannet olivat kaikki todella hienoja).

Brian Jacquesin Lentävä Hollantilainen-sarja oli myös aivan ihana, olen ikuisesti katkera siitä ettei kolmatta osaa koskaan suomennettu.

piirrä kasvoni täyteen kirsikankukkia

 Meille toisen vuoden lukiolaisille palautettiin eilen yläasteen opon-tuntien oppikirjat (joku tässä lauseessa nyt sukkaa, mutten millään jaksa tehdä tuosta selväjärkisemmän kuulosta. Koittakaa selvitä). Sitä selatessani huomasin jotain aika mielenkiintoista seitsemännen luokan ajoilta:

tehtävä: Merkitse taulukkoon itsellesi tärkeitä asioita, jotka ehdottomasti haluat oppia!
1. Haluan oppia Japania (kyllä, japanin kieli kirjoitettu isolla)
2. Haluaisin oppia Japanilaisesta kulttuurista (toim.huom: kyseistä syksyä edeltävä kesä oli allekirjoittaneen kohdalla äärimmäisen anime- ja mangapainotteinen, minkä takia kaikki oli silloin tosi kawaiidesua ja muuta. Olen nykyään järkevämpi. Vähän.)
3. Haluaisin oppia piirtämään ihmisiä
4. Piirtämään yleensäkin paremmin
5. Haluaisin kasvattaa yleissivistystäni (siis oikeasti. tästä lauseesta paistaa kilometrin päähän, että se on kirjoitettu periaatteella 'en keksi enää mitään mutta kirjoitan silti jotain ympäripyöreää ja järkevää että olisin kamalan fiksun kuuloinen')

Siis mitä? Missä kirjoittaminen? Kamalan hassua huomata, ettei kirjoittaminen ihan oikeasti ole ollut se tärkein asia maailmassa silloin joskus. Seitsemännen luokan alussa piirtäminen oli näemmä vielä tosi kivaa, vaikken siinä mikään hyvä edes ollut. Muistaakseni tilanne kuitenkin muuttui kirjoittamisen kannalta edulliseksi melko pian seiskaluokan alkamisen jälkeen... (koska romukone, Houkutus ((älkää ristiinnaulitko kiltit)) ja sen tajuaminen että minä ehkä sittenkin osaan oikeasti ja kehutkin voivat olla totta).

Päivitetty lista asioista jotka haluan oppia:
1.Kirjoittaminen. (tässä vaiheessa kaikki esittävät yllättynyttä) Haluan oppia kirjoittamaan edes jossain määrin uskottavia juonenkäänteitä ja tarinan päätöksiä jotka saavat pohtimaan asioita ja henkilöhahmoja joihin tahtoo samaistua. Unohtamatta kuitenkaan tarvetta nähdä kaikessa jotain edes aavistuksen kaunista (muttei liian kaunista. Selkeää eikö). Tahdon kirjoittaa joskus jotain hauskaa. Möh ja kaikkea muuta tällaista. Olen kertonut nämä asiat miljoona kertaa mutta eihän pieni kertaus pahaa tee.
2. Haluaisin kasvattaa yleissivistystäni   No ei. Lukio on sivistänyt minua jo paaljon (osteoklastit ja osteoblastit ja osteosyytit ovat luusoluja, ettäs tiedätte.)

Kirjoitin muuten eilen kuten lupasin. Ja tänään, ruotsin kokeeseen lukemisen ohessa. Laadusta emme puhu mitään.

mitä jos

Heissan. Yritän tämän merkinnän avulla palailla takaisin elävien kirjoihin... Pitkän aikaa on ollut olo, etten osaa enää ilmaista asioita kirjoittamalla, en oikein millään tavalla, joten olen elellyt miten kuten hiljaisuudessa. Kaiken huipuksi kannettavani näyttö pimeni tässä päivä pari takaperin, enkä ole ihan sataprosenttisen varma saanko siltä takaisin tärkeitä tiedostoja ja kuvia sun muuta - isä lupasi viedä maanantaina korjattavaksi, saa nähdä herääkö kone siitä henkin. Suurin osa tarinoistani on tallella muistitikulla, mutta kaikista uusimmat luonnostelmat ja esimerkiksi Tulva jäivät koneen uumeniin (sekä kuvaamataidon mediakurssin valokuvaustyöt, jotka pitäisi palauttaa tässä kohta).

Kieltämättä ketuttaa aika kohtuullisesti. Tulvan suhteen oli menossa uskonpuute-vaihe mutta sen kirjoittaminen oli parhaimmillaan niin kivaa, että haluaisin yrittää sen kanssa vielä jotain. Kaiken kaikkiaan sain  tammikuussa ehkä korkeintaan kaksi lausetta aikaan, mikä on todella surkeaa jopa minun mittapuullani. Pahinta on kai se, etten ole edes tuntenut halua kirjoittaa yhtään mitään. 

Kirjoitustyylikin on vähän hukassa. Tahdon ravistautua irti halusta kirjoittaa kauniisti tavalla joka on aivan liian itsetarkoituksellista... tai no ehkä ei niinkään, sitä on hankala selittää. Paluu aikaisempaan tyyliin ehkä (mikä se nyt sitten ikinä olikaan).

Nyt kun läppäri on poissa käytössä, minulla on kirjoittamista varten oikeastaan käytössä vain romukoneeni. Voisin pitää tätä uutena tilaisuutena ja yrittää kirjoittaa sillä jotain uutta ja mullistavaa (hah hah) hankittuani ensin sokerihumalan. Olisi hauskaa kokeilla toteuttaa yksi vanha idea johon sain yllättäen inspiraation vähän aikaa sitten, mutta saa nyt nähdä.

Ps. Kiitos uudelle lukijalle (vai joko teitä on tullut montakin sitten viime merkinnän, en muista) !