mitä jos

Heissan. Yritän tämän merkinnän avulla palailla takaisin elävien kirjoihin... Pitkän aikaa on ollut olo, etten osaa enää ilmaista asioita kirjoittamalla, en oikein millään tavalla, joten olen elellyt miten kuten hiljaisuudessa. Kaiken huipuksi kannettavani näyttö pimeni tässä päivä pari takaperin, enkä ole ihan sataprosenttisen varma saanko siltä takaisin tärkeitä tiedostoja ja kuvia sun muuta - isä lupasi viedä maanantaina korjattavaksi, saa nähdä herääkö kone siitä henkin. Suurin osa tarinoistani on tallella muistitikulla, mutta kaikista uusimmat luonnostelmat ja esimerkiksi Tulva jäivät koneen uumeniin (sekä kuvaamataidon mediakurssin valokuvaustyöt, jotka pitäisi palauttaa tässä kohta).

Kieltämättä ketuttaa aika kohtuullisesti. Tulvan suhteen oli menossa uskonpuute-vaihe mutta sen kirjoittaminen oli parhaimmillaan niin kivaa, että haluaisin yrittää sen kanssa vielä jotain. Kaiken kaikkiaan sain  tammikuussa ehkä korkeintaan kaksi lausetta aikaan, mikä on todella surkeaa jopa minun mittapuullani. Pahinta on kai se, etten ole edes tuntenut halua kirjoittaa yhtään mitään. 

Kirjoitustyylikin on vähän hukassa. Tahdon ravistautua irti halusta kirjoittaa kauniisti tavalla joka on aivan liian itsetarkoituksellista... tai no ehkä ei niinkään, sitä on hankala selittää. Paluu aikaisempaan tyyliin ehkä (mikä se nyt sitten ikinä olikaan).

Nyt kun läppäri on poissa käytössä, minulla on kirjoittamista varten oikeastaan käytössä vain romukoneeni. Voisin pitää tätä uutena tilaisuutena ja yrittää kirjoittaa sillä jotain uutta ja mullistavaa (hah hah) hankittuani ensin sokerihumalan. Olisi hauskaa kokeilla toteuttaa yksi vanha idea johon sain yllättäen inspiraation vähän aikaa sitten, mutta saa nyt nähdä.

Ps. Kiitos uudelle lukijalle (vai joko teitä on tullut montakin sitten viime merkinnän, en muista) !