nanoni ainekset

(nanoni "kannessa" käytetyt kuvat eivät kuulu minulle. Yritän lähiaikoina metsästää kuvien krediitit tähän)

 

 Ihan kohta se alkaa. Mitä minulla onkaan kasassa nanoa varten? Kuten tavallista, ei kovinkaan paljoa. Listauksena yhteenveto voisi näyttää ehkä tältä:

• umpimielinen päähenkilö, jonka sielujen syvimmät ongelmat ovat vielä vähän hakusessa
• miespäähenkilö, jonka villapaidat ovat edelleen kovin kulahtaneita ja joka juo paljon teetä
• kaksi varsin surullista sisarusta
• susia, yllättäen
• kasa sivuhenkilöitä, joista en tiedä vielä oikeastaan mitään
• epämääräinen kimppu kohtauksia, joista pitäisi kai saada aikaan ehjä tarina
• labradorinnoutaja nimeltä Kaali (hyvin pienessä sivuosassa, mutta silti)
• paljon metsää ja lunta ja tähtitaivaita
• lause "Onneksi sudet eivät nukkuneet talviunta."
• ihan kelvollinen summary

...ja jotain. Valaskaloista sun muusta tällaisesta en tiedä mitään. Juonikaavioitakin voisi koettaa loihtia joskus. Tällä hetkellä olen silti epämääräisen positiivisella mielellä, vaikkei minulla ole kämpillä vielä glögiäkään. Haluaisin vain kirjoittamaan jo.

kahdeksan faktaa nanoilusta (ja minustakin, kai)

Kuva © Eduardo Acierno

Kirjoituskammion K antoi minulle haasteen kirjoittaa kahdeksan faktaa itsestäni. Koska minusta tuskin on niin paljon sanottavaa enää, ajattelin tehdä tästä sen sijaan nanopostauksen ja kirjoittaa kahdeksan faktaa nanoilustani. Tai ohjetta. Noin suunnilleen. Marraskuu kun on jo ihan lähellä, enkä minä todennäköisesti kuljeskele internetissä enää ennen sitä. (tähdennän, että nämä koskevat siis lähinnä minua, enemmän tai vähemmän pöljä kun olen....)

1. Kirjoita hyvinä päivinä pahojen päivien varalle
Tämä voi tuntua vähän tämmöiseltä "no shit sherlock"-jutulta, mutku. Itselle tuli viime marraskuussa aika usein olo, että halusin lopettaa sanojen suoltamisen heti sanamäärän tultua täyteen, kun laatu oli niin kamalaa ja näin. Mutta jos yhtään on mahdollisuus, ei auta kuin kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa. Niitä päiviä kun tulee kuitenkin, jolloin ei voi tai pysty.

2. Kirjoita kronologisesti

Aion oppia viime vuoden virheistäni. Kun kirjoitan edes jotenkuten järjestyksessä, rakenne ja tarina kokonaisuudessaan pysyvät varmemmin kasassa - ei synny kohtauksia, jotka ovat kyllä ihan hyviä, mutta tuntuvat silti irtonaisilta. Viime vuonna minulle kävi niin, kun kirjoitin mielivaltaisesti mikä nyt sattui milloinkin inspaamaan. Nano oli kuin mikäkin palapeli, jonka kokoamista sai murehtia sitten seuraavat kuukaudet (eikä se sitten tullut koskaan oikein valmiiksi, voihan katkeruus).

3. Glögiä ja kahvia kuluu
Kirjoitusfoorumeilla (no okei, finissä) on puhuttu kirjoitusnaposteltavista. Minä en osaa kirjoittaa syödessäni, tai syödä kirjoittaessani, mikä on hienoa, koska oon köyhä. Glögiä aion kuitenkin raahata kämpälle - viime vuonna kun nanon ongelmanratkaisu oli luokkaa "jaa'a, en kyllä yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Taidan mennä keittämään glögiä."  Taisinkin elää koko marraskuun jonkinlaisessa glögliyliannostuksessa.

4. Tekstin laatu on ihan perseestä - kestä se
Minä olen hidas kirjoittaja. Hyvin hidas. Kirjoitan yhden lauseen ja kulutan puoli tuntia sen hiomiseen. Näin ollen, kun nanoaikataulu pakottaa ihan toisenlaiseen kirjoittamiseen, itken verta ja tyytymättömyyttä tekstini laaduttomuuden edessä. Ei auta kun jatkaa vaan. Sanamäärän täytyttyä keskityin sitten yleensä saamaan aikaan edes etäisesti siedettävää kuvailua ja silleen. Aina voi myös editoida myöhemmin (=loputtomasti)

5. Ei se yökirjoittaminen onnistu kuitenkaan, aamuisin siis
Tuntuu että olen tässä asiassa ihan yksin, mutta jostakin syystä olen paljon aikaansaavempi kirjoittamisen saralla heti herättyäni, aamuisin. Illatkin menettelevät, mutta kun vuorokausi vaihtuu kunnolla yöksi ja kaikki muut kirjoittajat mönkivät esiin koloistaan (...?) aikaansaamaan suuria, allekirjoittanut muuttuu kertakaikkisen käyttökelvottomaksi.

6. Jätä nanomusiikki suosiolla Ólafur Arnaldsin haltuun
Miksi ihmeessä nuo islantilaiset ovat niin taitavia?? Olen kuunnellut kyseisen herran musiikkia koko viikonlopun, ja öäh, all the feels! Myös Flyleafin uusi albumi on kertakaikkisen täydellinen. Ja joo. Musiikki on edelleen hyvin tärkeän osa nanoilua ja kirjoittamista.

7. Kun tökkii, pakottaudu ulos (muista myös rutiinit)
Shit sherlock taas, mutta hyväksi todettu ohje silti. Kovasti auttoi pieni pakkasessa kärvistely viime vuonna. Huomasin myös, että kirjoittaminen onnistui sen paremmin, mitä rutinoidumpaa se oli.

8. Jaa, en keksi enempää. Hyvää nanoilua kaikille! 

Älkää luovuttako heti ensimmäisenä päivänä, kuten minä kaksi vuotta sitten. : >

keep out the sadness (miten surusta kirjoitetaan?)

kuva © fleurmox

En löydä paikkaa, jonne palata.

Nanostani on tulossa sangen angstinen tapaus, niin paljon kuin tässä tapauksessa inhoankin käyttää kyseistä ilmausta. Ei se nyt mitenkään ylitsepääsemättömän tummissa vesissä kahlaa, mutta silti pohjavire on kaikkea muuta kuin hilpeä. Hahmot ovat melkein kaikki jollain tapaa ahdistuneita tapauksia, surullisia. Etenkin ne, jotka ovat susia - minun ihmissuteuteni kun on eräänlainen eskapismin äärimmäinen muoto, tai masennuksen, miten sen tahtoo tulkita. Muuttuminen suden hahmoon on merkki siitä, että tahtoo paeta jotakin.

On vain kovin vaikea kirjoittaa hahmojen ongelmista niin, että se vakuuttaa - ettei tule oloa, että tähän nyt on väen vängällä koettu tökätä mukaan halvan oloista tragediaa. Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että kirjan henkilöiden ongelmat tuntuvat päälleliimatuilta. Tällainen olo minulle tuli esimerkiksi Elina Rouhiaisen Kesyttömässä. Päähenkilön viiltely äitinsä kuoleman takia ei koskettanut lainkaan, koska se yksityiskohtana oli niin käsittämättömän irrallinen. Mikä osoittaa vain sen, ettei tuollaisista asioista kirjoittaminen ole helppoa.

Hiukan huolestuttaa, varsinkin kun minulla on enemmän tai vähemmän realistisia tavoitteita susitarinani suhteen. Ennen kaikkea haluaisin, ettei siitä tulisi silti mikään yletön angstimössö. Perimmäinen kysymys, jonka mukaan hahmot tekevät valintoja, kun on "mitä tehdä tullakseen onnelliseksi?".

Entä, miten huumoria kirjoitetaan? Siitä pitäisi tehdä kai oma merkintänsä. En ollenkaan tiedä, millaisen roolin  huumori tarinassa saa, vai saako mitään. Tarvitseeko sen olla hauska?

Tästä merkinnästä tuli jotenkin niin... olen lukenut liikaa Fruits Basketia. Liikuskelen nanon sivuilla muuten Okakettuna, saa heittäytyä kaveriksi niin pääsen stalkkaamaan edistymistänne!

(tässä vielä hiukan melankoliamusaa: x, x, x)

faktaotuksia ja muuta

Dawnie antoi haasteen, jossa piti kertoa kahdeksan asiaa itsestään (kiitos!). Tässä on jottain, varmaan jo aiemminkin kuultua:

1. En osaa suunnitella tekstejäni muistivihkoihin tai muuta tällaista hienoa. Kaikki ajatuksenpätkät ja ideat tulee nykyään kirjoitettua kännykän muistioon, koska se nyt sattuu yleensä olemaan käden ulottuvilla. Hätäisyyteni ja nokialaiseni hankala käyttö kirjoittaessa takaavat, että kaikki muistiinpanoni ovat hyvin epämääräisiä, enkä parhaimmassa tapauksessa aina jälkeenpäin edes tajua mitä olen milläkin lauseella ajanut takaa. Saati, mikä tarina on kyseessä. Uusin tätä sarjaa on:
"EHKÄ siksi krisu oli niin yksinäinen susi mutta se ei käynyt järkeen koska helikin oli". 
.... häh? Tuohon on siis tiivistetty noin viiden lauseen pituinen ajatus, joka pääni sisällä oli aika paljon  hienompi.

2. Musiikki + iltahämärässä kävely + omien tekstien suunnittelu = melkein parasta mitä tiedän. Voittaa joskus itse kirjoittamisen, konflikteja kun ei vielä silloin ole pahemmin. Tämänkin viikon olen vain kuljeskellut tuulessa ja melkein-tuiskussa ja kuunnellut tätä. Ja tätä. (pitää aina käyttää hyväksi hetket, jolloin voi tyrkyttää musiikkia muille. ettäs tiedätte).

3. Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala on uusin kirjallinen rakkauteni. Sitä on hehkutettu jo monessa eri blogissa, ja ihan aiheesta – kyseessä on monella tavalla sangen täydellinen teos. Itkin, ihan noin vaihteeksi taas.

4. Olen pitkästä aikaa taas ihan koukussa Frendeihin. Chandler on aika ihana. Ja Ross. Ja no, ne kaikki.

5. Glögi on myös ihanaa. Aion juoda sitä koko marraskuun nanon kirjoittamisen ohessa. Ja muulloinkin kyllä.

... No joo, kyllä kai viisi faktaa riittää. En jakele eteenpäin tällä(kään) kertaa. Muuta kertoakseni, valmistautukaa vielä massiiviseen nanohöpötykseen ennen marraskuun alkua.

voi david guetta minkä teit...

Idahan se siinä

Se tunne kun olet ährännyt ihmissusi-ideoittesi kanssa parisen kuukautta, ajaudut sitten katsomaan David Guettan ja Sian musiikkivideota ja huomaat että kappas, se on kuin suoraan omasta päästäsi varastettu. No, melkein. Etenkin nuo viimeiset sekunnit tuntuvat kyllä ihan Jäniksen luilta (ei tosin sillä että ihmissuteus olisi minun keksintöni tai mitään).

Turha merkintä on turha, joo. Jos tämä nyt jotain osoittaa, niin sen, että alan nähdä nanoni kaikkialla.
(susitalvi täyttää ensi viikolla muuten kaksi vuotta, hui!)

jäniksen luita

"Olla susi ja unohtaa itsensä – unohtaa, mitä on olla ihminen. Minä rakastin sitä, sinä rakastit sitä, mutta ongelma piilikin juuri siinä: ennen kaikkea minä rakastin sinua, mutta sinä rakastit metsää paljon, paljon enemmän."

Kuten sanottu, viimeisin kirjoitusprojektini on ollut eräänlainen taustatarina tämänvuotiseen nanooni.  Mikäli kiinnostaa, sen voi lukea tästä.  Ihmissusilla siis mennään sitten kuitenkin, vaikkei ihan sellaisilla direktiivin mukaisilla.

Loppu ontuu hiukan, mutta kaiken kaikkiaan tekstin kirjoittaminen oli hirveän kivaa - tosin, kuten kesällä julkaistussa peikkotarinassa, myös tässä käy jänikselle huonosti (ei minulla tietääkseni ole mitään niitä vastaan?).

lokakuumerkintä

..ei ole asiaa ei, paitsi että marraskuu lähestyy (jee), ja lukekaa Gisellen kuolema. Harvoin tulee törmättyä noin ravistelevaan teokseen, joka uskaltaa silti olla nimenomaan nuortenkirja. Välillä tuli ihan tosissaan paha olo, vaikka kokonaisuus oli sietämättömän runollinen ja särkyvä. Enorannan uusimmassa Painajaisten lintukodossa en oikein syttynyt hänen käyttämäänsä kieleen, syystä tahi toisesta, Gisellen kuolemassa kielen kertakaikkinen esteettisyys taas viehätti hirmuisesti.

Mitästä muuta. Asunnolla olen edelleen ilman nettiyhteyttä, joten koneella tulee vain kiltisti kirjoitettua päivästä toiseen. Tällä hetkellä on kesken jonkinlainen susitarinan alustus, paljon angstia ja jäniksen luita luvassa.