 |
| kuva © fleurmox |
En löydä paikkaa, jonne palata.
Nanostani on tulossa sangen angstinen tapaus, niin paljon kuin tässä tapauksessa inhoankin käyttää kyseistä ilmausta. Ei se nyt mitenkään ylitsepääsemättömän tummissa vesissä kahlaa, mutta silti pohjavire on kaikkea muuta kuin hilpeä. Hahmot ovat melkein kaikki jollain tapaa ahdistuneita tapauksia, surullisia. Etenkin ne, jotka ovat susia - minun ihmissuteuteni kun on eräänlainen eskapismin äärimmäinen muoto, tai masennuksen, miten sen tahtoo tulkita. Muuttuminen suden hahmoon on merkki siitä, että tahtoo paeta jotakin.
On vain kovin vaikea kirjoittaa hahmojen ongelmista niin, että se vakuuttaa - ettei tule oloa, että tähän nyt on väen vängällä koettu tökätä mukaan halvan oloista tragediaa. Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että kirjan henkilöiden ongelmat tuntuvat päälleliimatuilta. Tällainen olo minulle tuli esimerkiksi Elina Rouhiaisen Kesyttömässä. Päähenkilön viiltely äitinsä kuoleman takia ei koskettanut lainkaan, koska se yksityiskohtana oli niin käsittämättömän irrallinen. Mikä osoittaa vain sen, ettei tuollaisista asioista kirjoittaminen ole helppoa.
Hiukan huolestuttaa, varsinkin kun minulla on enemmän tai vähemmän realistisia tavoitteita susitarinani suhteen. Ennen kaikkea haluaisin, ettei siitä tulisi silti mikään yletön angstimössö. Perimmäinen kysymys, jonka mukaan hahmot tekevät valintoja, kun on "mitä tehdä tullakseen onnelliseksi?".
Entä, miten huumoria kirjoitetaan? Siitä pitäisi tehdä kai oma merkintänsä. En ollenkaan tiedä, millaisen roolin huumori tarinassa saa, vai saako mitään. Tarvitseeko sen olla hauska?
Tästä merkinnästä tuli jotenkin niin... olen lukenut liikaa Fruits Basketia. Liikuskelen nanon sivuilla muuten Okakettuna, saa heittäytyä kaveriksi niin pääsen stalkkaamaan edistymistänne!
Jee, liityin kaveriksesi tuolla (olen usvi, älä kysy miksi tuo nimimerkki koska en tosiaan tiedä). En ole tosin aivan täysin varma vielä aionko kirjoittaa nanon tänä vuonna, mutta jotain joka tapauksessa - puolinanon ainakin, jos muuhun aika ei riitä.
VastaaPoistaNanosi vaikuttaa kiinnostavalta sen perusteella mitä olet tänne kirjoittanut, joten toivotaan että se onnistuisi hyvin ja niin kuin olet suunnitellut!
Hienoa, kiva päästä seuraamaan myös sinun edistymistäsi, olipa kyseessä "oikea" nano tai puolinano. : >
PoistaTeen parhaani, että kokonaisuudesta tulisi jotain mistä olla, edes jossain määrin, tyytyväinen. ^^
Minäkin liitin sinut kaverilistalleni.
VastaaPoistaNanosi kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Itse olen miettinyt samoja ongelmia, että miten surullisista asioista pitäisi kirjoittaa. Se että jokin kuulostaa päälle liimatulta, on pahinta. Minulla oli sama ongelma Kesyttömän kanssa, se viiltely oli jotenkin... oudosti siihen kirjaan lätätty.
Ei kaikkien tarinoiden tarvitse olla hauskoja tai humoristisia, mutta voivat angstiset ja synkätkin tarinat olla sellaisia.
Jee! :>
PoistaJotenkin huojentavaa kuulla, etten ole yksin tuon Kesytön-mielipiteeni kanssa - jossakin vaiheessa mietin, että olenko minä vain yksinkertaisesti ylikriittinen tai jotain... No, tavoitteeni on, että omasta nanostasi ei jää vastaavaa oloa (minun tektissäni ei tosin ole viilteyä. Tai no on, mutta menneessä aikamuodossa).
Niin... haluaisin kyllä, että nanoni hymyilyttäisi edes vähän, olisi joku tasapaino. Huumori on minulle kyllä muutenkin niin vaikea taiteenlaji.