olen elossa part 2

oon jo vähän pakkaillut kaikkea hirmu tarpeellista. 

Alkukesästä kaavailin vielä osallistumista Camp NaNoWriMoon elokuussa, mutta nääh, en minä taida joutaa. On liikaa kaikkea, ja lyhyitten juttujen kirjoittaminen houkuttelee tällä hetkellä enemmän kuin minkään pitkän kanssa tappeleminen. Olen tosin ehtinyt jatkaa joitain ikuisuusprojekteja, kuten Tulvaa. Näillä näkymin siitä ei tule kovin pitkää kokonaisuutta, ehkä vähän päälle kaksikymmentä liuskaa korkeintaan. Kyseessä on silti minun tekstikseni sen verran harvinaisen eheä kokonaisuus (jos saan itse sanoa), ettei pituudella ole niin väliä.

Tajusin muuten, etten ole lukenut heinäkuussa yhtään kirjaa. Jotenkin järkyttävää. Olen kyllä kantanut kirjastosta opuksia tasaiseen tahtiin, mutta jättänyt kaikki pelkän selailun asteelle. Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö on näistä yksi. Kieli on vähän hämmentävää mutta mielenkiintoista yhtäkaikki, joskin minusta tuntuu, että kirjan loppuun lukemista edesauttaisi jos se olisi edes hitusen lyhyempi. Noin muuten, syksyn kirjauutuuksia odotellessa.

Viime aikoina olen muuten ollut totaalisissa Doctor Who-fiiliksissä ja tämä kappale on ihan liian hieno (niin, ja David Tennantin naama). Ei mulla muuta.

tappajavesihevosia

Minun oli tarkoitus tehdä merkintä Maggie Stiefvaterin The Scorpio Races - kirjasta, josta pidin kovin, mutten taida saada aikaiseksi mitään kovin kattavaa. Jos englanniksi lukeminen vain onnistuu, suosittelen tutustumaan! Pidin siitä melkeinpä Väristystäkin enemmän, josta Stiefvater siis on suomalaisille tuttu. Muuta kuin paranormaalia romantiikkaa häneltä ei liene olla suomentamassa ihan lähitulevaisuudessa(=ikinä), mikä on harmi, sillä skorpioniajot osoittivat että hänestä on muuhunkin kuin loppuunkuluneilla kliseillä leikkimiseen.

Kirjassa Stiefvater syventyy vanhaan myyttiin meressä elävistä hevosista, jotka ovat petoja siinä missä vaikka sudet, ja tekee sen erittäin kiinnostavasti. Kertojanääniä on jälleen kaksi, tyttö ja poika, ja vaikka myös romantiikkaa esiintyy, se ei ole yhtä vahvasti läsnä kuin Väristyksessä. Minusta se toimi oikein hyvin. Päähenkilöt olivat jälleen samaistuttavia, tarina itsessään mielenkiintoinen, joskaan ei erityisen yllättävä. Ja ennen kaikkea Stiefvater kirjoittaa hirveän kauniisti. Etenkin merestä. ("“Shhhhhh, shhhhhh, says the sea, but I don’t believe her.”) Todella hyvä nuorille suunnattu kirja kaikin puolin.

Sainpa myös lisäluottamusta siihen, että englanniksi kannattaa lukea, etenkin kun nuorille suunnattu käännöskirjallisuus on tällä hetkellä Suomessa varsin yksipuolisella tolalla.

olen elossa (ja muuta draamaa)

Susitalvi näyttää jääneen viettämään kesälomaa, mutta haitanneeko tuo. En ole oikein tehnyt mitään, mistä kannattaisi raportoida tänne - paitsi, no, kirjoittanut. En tosin paljon, mutta olen yhtäkaikki huomannut, että kyseisessä luovuudenlajissa on nyt kesä-heinäkuun aikana omalla kohdallani tapahtunut myönteinen asennemuutos. Todennäköisesti väliaikainen, mutta niinhän se menee.

Siinä missä kynnys aloittaa oli ennen hirmuisen korkea ja kriittisyyteni päätähuimaava, olen löytänyt jostakin asenteen, että kirjoittaminen itsessään riittää tällä hetkellä. Tulevaa Finlandia-palkinnon voittajaa ei ole pakko olla syntymässä (ei sillä, että siihen edes pyrkisin), tai edes mitään romaanikäsikirjoitukseksi luokiteltavaa. Etenkin tuon viimeksimainitun tajuaminen oli aika terveellistä.

 Nimenomaan loma auttoi avaamaan kaikenmaailman patoutumia kirjoittamisen suhteen. Olin hirveän avoin uusille ideoille, ja lähdin myös toteuttamaan niitä minulle epätyypillisen pelottomasti - esimerkiksi eräs uni muotoutui jälleen tekstin muotoon. Olen huitonut kaikki pidemmät tekstit suosiolla pimentoon hetkeksi, koska koen ettei minulle ole nyt taitoa eikä pitkäjänteisyyttä saattaa niitä loppuun tässä vaiheessa. Tämä koskee lähinnä the projektia.

(noin muutenkin elän jännittäviä aikoja. elokuussa pitäisi muuttaa asumaan ensimmäistä kertaa yksin melkein tuntemattomaan kaupunkiin ja aloittaa siinä sivussa ammattikorkeakoulu ((yliopistoon kun en päässyt)) ja muuta tämmöistä. koska olen kirjanörtti, eniten tällä hetkellä ilahduttaa se että kirjasto on naurettavan lähellä asuntoani.)

kotona

Kiinnostaa tämä taikka ei, mutta olen kotona taas. Oli rentouttava loma - hirmuisen kuuma kylläkin, mutta yhtäkaikki juuri sitä mitä kaipasin, luin dekkareita minkä ehdin ja kirjoitin käsin kaikenlaista. Kesäkuu oli loppujen lopuksi hyvä kirjoituskuukausi, vaikken sitä täällä niin ole raportoinutkaan. 

(lisäksi ostin kotiintuomisiksi monta halpaa ja mahdollisimman rumaa kirjoitusvihkoa, joihin on helppo suhertaa kaikenlaista hyvällä omallatunnolla).