Viime aikoina olen ollut kovin epäaktiivinen. Ei se tosin varmaan haittaa, sillä siinä sivussa on tullut kirjoitettua. Mitään kovin kuolematonta ei ole syntymässä, mutta ääh, murehdin moisia joskus toiste. Ylihuomenna alkaa kahden viikon loma, jonka vietän muilla mailla lukemalla pohjoismaisia dekkareita ja harlekiineja (jälkimmäisiä ainakin yritän, koska huonon kirjallisuuden lukeminen on aina itsetunnolle eduksi, mielenterveydelle ei ehkä niinkään). Saatan myös harrastaa satunnaista käsinkirjoittamista parvekkeella iltaisin. 

Luen muuten tällä hetkellä Elina Rouhiaisen Kesytöntä (teos ei ollut ehtinyt hyllyssä pölyttyä tuntiakaan, kun minä sen jo kävin nappaamassa. Kirjastoninja on toinen nimeni). En oikein tiedä, mitä ajatella siitä. Kolme vuotta sitten olisin ollut siihen kaiketi aivan yli-ihastunut. 

sarjakuvatuksia; Anya's Ghost

 Kuten tästä blogista on käynyt ilmi, minä luen jonkun verran sarjakuvia. Vaikka makuni on kallistunut suurimmaksi osaksi japanilaisuuden suuntaan, myös länsimainen sarjis kiinnostaa - ongelma onkin lähinnä se, että hyviä viimeksi mainittuja ei löydy kovin helposti (tai ainakaan minä en löydä).

Siksi tartuin heti tilaisuuteen, kun luin arvostelun tänä vuonna ilmestyneestä Anya's Ghost -sarjispokkarista. Piirrustustyyli ja aihe (venäläistaustainen, jenkkiläiseen koulujärjestelmään ja sen raadollisuuteen totutteleva teinityttö "ystävystyy" kummituksen kanssa) herättivät kiinnostuksen, samoin kuin ylistävät arviot - muun muassa Neil Gailman on kehunut Anya's Ghostia kovasti. Ostin kirjan itselleni lopulta syntymäpäivälahjaksi.

En voi kuin suositella tätä! Anyan kummituksen kohderyhmä on käsittääkseni nuoret aikuiset ja siitä ylöspäin. Se käsitteleekin uskottavasti nuoren tytön kasvukipuja ja epävarmuutta, joka päähenkilö Anyassa ilmenee, hmm, tietynlaisena kovuutena. On myös mielenkiintoista, kuinka tarina tietyssä vaiheessa keikahtaa uskottavasti genrenä kauhun puolelle, ollen oikein vakuuttava silläkin saralla. Brogsolin piirrustustyylistä pidin kovasti, se oli ilmeikästä mutta hyvällä tavalla melko yksinkertaista.

Kannattaa siis tutustua, jos tämän vain jostain saa  käsiinsä.

Elämäni seinäruusuna elokuvaksi

Moderni klassikko ja kaikkien hipsterien suosikki, Stephen Chobskyn Elämäni seinäruusuna kääntyy tänä syksynä elokuvaksi. Leffan hitteys on melko taattu, sen verran monipuolinen näyttelijäkaarti on aina Emma Watsonista lähtien.

Minusta Seinäruusuna on kirja, jonka jokaisen tulisi jossain vaiheessa lukea. Se on ajatuksia herättävän hieno, monen lukukerran kestävä - itse olen lukenut kirjan sekä suomeksi että englanniksi, ja sanoisin että toimii hyvin kummallakin kielellä.

Itse en ole aivan täydellisen vakuuttunut trailerista, mutta uskaltaisin silti veikata, että lopputulos on hyvä.

väliosamerkintä tai jotain

Velvollisuudet alkavat pikku hiljaa olla hoidettu; valkoinen lakki iskettiin lauantaina päähän enkä edes kaatunut todistusta hakiessani (minua siunattiin myös Helsingin Sanomien vuosikerralla). Tänään kävin vielä yksissä pääsykokeissa, joten nyt ei tulevaisuudenkaan suhteen voi muuta kuin hermoilla, pääsenkö mihinkään. 

Enää on siis vain töitä ja aikaa kulutettavaksi, siis kirjoitettavaksi (tai jotain). Viime viikolla aloittelinkin jo vähän.  Melkoista taistelua se on, mutta toisaalta, tuntuu silti kaiken arvoiselta. 

Sen lisäksi pitäisi lukea paljonpaljon kirjoja ja puhua niistä. Mifongin perintöä ajattelin muunmuassa kehua täällä, kunhan saan ajatukset tarpeeksi kasaan. Parempia merkintöjä siis tulossa tässä joskus, ehkä.