paska kolmiodraama eli the jänisluuavautuminen

"Siis tuleeko tälle metsästäpojalle ja susitutkijalle ja tytölle sitten joku paska kolmiodraama?"
"...."

 Huomasin eilen selittäväni Jäniksen luiden koko nykyisen juonikaavion veljelleni, ihan vain koska pakko. Pakko höpöttää jollekulle, pakko päästä purkamaan, pakko saada mielipiteitä - muuten vain vatvon kaikkea päässäni enkä etene mihinkään. Olen kyseisen projektin suhteen täsmälleen samanlainen kuin tuossa kuvassa: minä kyllä aion koko ajan kirjoittaa, mutten saa aloitettua. Tästä on selvästi tulossa uusi The Projekti kaikessa hankaluudessaan - paitsi, että olen päättänyt, ettei hitto vie tule! Joo.

Tänään ryhdyin peräti kirjoittamaan jonkinlaista juonikaaviota sekä muita asioita ylös - eli periaatteessa esitin itselleni kasan kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Duh. Kai se valaskin pitäisi piirtää. Tai susi. Näin jälkeenpäin ei voi kuin huokaista, että kunpa nano olisi kestänyt vielä pari viikkoa - minulla olisi ehkä nykyistäkin enemmän kohtauksia valmiita. Koska ne kaikki nanon aikana kirjoitetut eivät ole niin huonoja. Kuka olisi uskonut?

Kaiken kaikkiaan tämä merkintä huokuu, että minulla on patoutumia turhautumia(?) ääh. Myös aihe saa pureskelemaan kynsiä. Aina välillä sokeudun koko ihmissusi-asialle ja olen niin omien suunnitelmieni vietämänä, että hädin tuskin muistan että kaikki muutkin kirjoittavat ihmissusista. Melkein. Jalavalta tulee esmes ensi vuonna ihmissusiantologia ja arvatkaa kuka ulvoo harmista.  Entäs paranormaali noin ylipäätään sitten. Tuntuu että kaikki muut ovat jo ehtineet kyllästyä siihen ja minä kirjoittelen omaani auttamattoman myöhässä.

Mutta no, myöhässä eli ei, kirjoitanpa silti. Tykkään ideasta ja hahmoista liikaa sitten kuitenkin. Eskapismi-ihmissuteus hitto vie, koko minun kirjoittajahistoriani ja kiinnostuksenkohteeni ovat vieneet kohti tätä hetkeä!

(Tosiaan, paska kolmiodraama ei näin yllättäen kuulu suunnitelmiini. Eikä periaatteessa romantiikka ylipäätään, muahaha. Siitäkin tosin saisi aikaiseksi valitusmerkinnän. Veljelle avautuminen itsessään oli enemmän tai vähemmän hyödyllistä - kai se jotakin tarkoitusta palvelee, kun tarinasta kyseenalaistetaan suurin piirtein kaikki? Komediallisessa mielessä toki, mutta njääh.)

öisen ajankohdan jotenkin huomaa tästä tekstistä

Vuoden 2012 The Kirjat

Pidemmittä puheitta: tässä teille vuodenvaihteen kunniaksi top3-listoja! Yritän tällä tavoin kasata vuoden parhaimmat lukukokemukset yhteen, ynnämuuta ynnämuuta. Kirjat eivät esiinny paremmuusjärjestyksessä tai mitään. Voidaan myös aina kiistellä siitä, miksi tämä ja tuo teos on muka tuossa kategoriassa, mutta näillä nyt joka tapauksessa mennään.

Top 3: Kotimaiset
1. Kätilö - Katja Kettu
2. Että hän muistaisi saman - Elina Hirvonen
3. Kauimpana kuolemasta - Elina Hirvonen

Suurin piirtein kukaan minut tunteva ei voi ymmärtää, miksi pidin Kätilöstä niin paljon. Se on kieltämättä pieni mysteeri, mutta minkäs teet - jokin siinä pohjoisen tunnelmassa ja kiivaudessa kiehtoi. Hirvosen teokset taas, hän on tällä hetkellä suosikkini kotimaisista kirjailijoista ja piste. Kolmatta romaania odotellessa!

Top 3: Ulkomaiset
1. Kani nimeltä jumala - Sarah Winman
2. Huone - Emma Donoghue
3. Piiat - Kathryn Stockett

Kaikki kolme ovat omalla tavallaan erittäin viihdyttäviä kirjoja, joissa jotenkin korostuu se, kuinka surullinen ja hieno asia elämä voi olla - Huoneen ollessa luonnollisesti kuvauksista julmin. Toivon ja tragedian hienoja yhdistelmiä, sanoisinko.

Top3: Nuortenkirjat
1. Gisellen kuolema - Siiri Enoranta
2. The Fault in Our Stars - John Green
3. 101 syytä - Johanna Thydell

Gisellen kuolema olisi helposti mennyt myös kotimaisten top3:seen, mutta no. Tuttuun tapaan olen lukenut nuortenkirjoja eniten, vaikka etenkin uudet kotimaiset sekä käännökset ovat olleet aikamoisia pettymyksiä - toivottavasti ensi vuonna tämä muuttuu.

Top3: Fantasia/dystopia/ynnämuu
1. The Scorpio Races - Maggie Stiefvater
2. Pandemonium - Lauren Oliver
3. Aikamatkustajan vaimo - Audrey Niffenegger

Stiefvater on ehdottomasti yksi tämänhetkisiä lempinuortenkirjailijoitani - esikoisteos Lament on kammottava kliseemöykky, mutta hän tuntuu kehittyvän kirja kirjalta. The Scorpio Races oli yksi vuoden parhaimpia lukukokemuksia, ja myös hänen uusin kirjansa The Raven boys eroaa positiivisesti valtavirrasta.  Pandemonium oli harvoja tämän vuoden onnistuneita dystopioita, ja Aikamatkustajan vaimo vuoden ehdoton itkettäjä!

Lisäksi hömppäkunniamaininta menee Sophie Kinsellan kirjalle Soitellaan, soitellaan! Kirjailijoista mainittakoon vielä Diana W. Jones, jonka fantasia on aina yhtä ihanan brittiläistä.

Hyvää joulua susitalven lukijoille!

kuva © screwbald

elossa dadum

käytin kaiken luovuuteni tuohon otsikkoon

Sain tosiaan Iljalta haasteen, kiitoskaunis! ♥ Pidän tätä myös oivana tekosyynä aktivoitua blogin suhteen, vähän ainakin. Viime aikoina ei oikein ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista - olen tosin lukenut nanon läpi ja todennut sen melkeinpä pelottavan kehityskelpoiseksi. Tai siis, pitkästä aikaa minulla on tarina jonka työstämiseen todella tahdon panostaa ja uskon, että siitä voi ihan oikeasti tulla jotakin. Varsinaisen kirjoittamisen olen ajatellut aloittaa joululomalla sitten.

Mutta, haasteessa piti kirjoittaa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. Iljan ja muutaman muun tapaan päätin tehdä sen vaihtelun vuoksi tumbrlin ...and that's who I am-kuvien avulla. Eivät nuo oikein minun tyylisiäni jotenkin ole, ja tuota sivua selatessa teki hakata päätä seinään useammin kuin kerran, mutta äh, olkoon:

eipä olisi kukaan näitäkään arvannut