Viime aikoina olen ollut kovin epäaktiivinen. Ei se tosin varmaan haittaa, sillä siinä sivussa on tullut kirjoitettua. Mitään kovin kuolematonta ei ole syntymässä, mutta ääh, murehdin moisia joskus toiste. Ylihuomenna alkaa kahden viikon loma, jonka vietän muilla mailla lukemalla pohjoismaisia dekkareita ja harlekiineja (jälkimmäisiä ainakin yritän, koska huonon kirjallisuuden lukeminen on aina itsetunnolle eduksi, mielenterveydelle ei ehkä niinkään). Saatan myös harrastaa satunnaista käsinkirjoittamista parvekkeella iltaisin. Luen muuten tällä hetkellä Elina Rouhiaisen Kesytöntä (teos ei ollut ehtinyt hyllyssä pölyttyä tuntiakaan, kun minä sen jo kävin nappaamassa. Kirjastoninja on toinen nimeni). En oikein tiedä, mitä ajatella siitä. Kolme vuotta sitten olisin ollut siihen kaiketi aivan yli-ihastunut.
Minunkin pitäisi hommata Kesytön kirjastosta. Mutta aika kasvaa joidenkin aiheiden ylitse. Minusta tuntuu, että annan ylen, jos vielä kuulenkin vampyyreista, ihmissusista, langenneista enkeleistä tai mistä hyvänsä yliluonnollisen romanttisesta. Toivon melkein, että olisin ollut 15-vuotias silloin, kun näitä alkoi tipahdella.
VastaaPoistaAika hyvin tiivistit omat tunteeni. Minä olen kyllä valmis antamaan paranormaalille rakkaussotkuilulle mahdollisuuden, jos se koettaa väistellä kliseitä ja on edes jollain tapaa omaperäinen - Väristys onnistui siinä hyvin, kovin moni muu ei.
PoistaKesytön on aika hyvä esimerkki kirjasta, jota pitäisin varmasti kohtuullisen hyvänä, mikäli se olisi ollut ensimmäinen lukemani paranormaalia romantiikkaa käsittelevä teos. Ja no, ylipäätään minä taisin olla näille vähän vastaanottavaisempi silloin 15 iässä (vaikka ei siitä ole edes kauan aikaa, mutta niin).
Onnea yrityksellesi lukea harlekiinejä. Minäkin yritin joskus, mutta totesin, että ne eivät ainakaan ole minun genreni. :) mutta ehkäpä lomalla voi ottaa kevyemmin ja valita lukemistakin sen mukaan.
VastaaPoistaMinä en ole Kesytöntä ainakaan vielä lainannut, koska minusta tuntuu, että olen saanut yliannostuksen kaikesta yliluonnollisesta vähäksi aikaa. Kirjoitin aluksi vahingossa "yliluonnostuksen", mitähän sekin on. :D
Tosiaan, olin lomailemassa paikassa jonne entinen asukas on jättänyt kymmeniä harlekiineja, ja joka kerta minä päätän ihan omaksi kidutukseksi lukea niitä. Eipä onnistunut tälläkään kertaa. : )
VastaaPoistaYliluonnostus, siinäpä oiva termi paranormaalin romantiikan yliannostukselle! : D