"Olla susi ja unohtaa itsensä – unohtaa, mitä on olla ihminen. Minä rakastin sitä, sinä rakastit sitä, mutta ongelma piilikin juuri siinä: ennen kaikkea minä rakastin sinua, mutta sinä rakastit metsää paljon, paljon enemmän."
Kuten sanottu, viimeisin kirjoitusprojektini on ollut eräänlainen taustatarina tämänvuotiseen nanooni. Mikäli kiinnostaa, sen voi lukea tästä. Ihmissusilla siis mennään sitten kuitenkin, vaikkei ihan sellaisilla direktiivin mukaisilla.
Loppu ontuu hiukan, mutta kaiken kaikkiaan tekstin kirjoittaminen oli hirveän kivaa - tosin, kuten kesällä julkaistussa peikkotarinassa, myös tässä käy jänikselle huonosti (ei minulla tietääkseni ole mitään niitä vastaan?).
Oh, peukut ylös tuottavuudesta.
VastaaPoistaKiitän, välillä näinkin päin. : )
PoistaTykkäsin tosi paljon, sinulla on ihana tyyli kirjoittaa. :)
VastaaPoistaOi, kiitos hirmuisesti! Hienoa, että tykkäsit. : )
Poista