Loma loppuu ihan kohta ja olen kaiken kaikkiaan saanut kirjoitettua vähän alle 2000 sanaa yhden viikon aikana (huokaus). Ei sillä muuten olisi niin väliä, mutta nyt kun arki saapuu taas kuvioihin, voin olla ihan varma että sanamäärä tulee pysymään seuraavat viikot kertakaikkisen muuttumattomana. Töissäkin lupailtiin iloiseen sävyyn kiireisiä aikoja, joten huah...
Olen tekstissä tällä hetkellä kohdassa, jossa pitää hetkeksi pysähtyä miettimään miten ne luvut voisivatkaan tässä mennä ja millaisessa järjestyksessä kaikki tapahtuu ja kirjoitanko minä asioista pitkän kaavan mukaan vai tahdonko kerrankin edetä suoraviivaisesti. Tapojeni mukaan en ole jaksanut pohtia asioita kovinkaan tarkkaan etukäteen, joten tässä sitä taas ollaan.
En ole mitenkään erityisen rakastunut siihen mitä olen tähän mennessä kirjoittanut, mutta toisaalta en inhoakaan sitä erityisemmin, joten tietty tasapaino on olemassa, eikö? Tällä hetkellä tahdon lähinnä tuoda kuvioihin kaikista eniten Jennan äidin, varsinkin kun tiedän kesän suunnittelun jäljiltä hänenkin menneisyydestään kaiken ~(olennaista se ei kyllä ole, mutta leikitään silti että sillä on jotain merkitystä)
Tällä hetkellä luen muuten suuresti inhoamani Yön Talo vampyyrikirjasarjan kakkososaa, jossa on maailman mary-sueamaisin päähenkilö kera vaikka kuinka monen täydellisenkomean vampyyripojan jonka kanssa päähenkilö tietenkin vehtaa sun muuta ärsyttävää. Pystyn lukemaan aina pari sivua kerrallaan, sitten alkaa tympäistä liikaa. Oivallista opastusta siihen, millaista tekstiä kannattaa itse välttää - sitä paitsi huomaan olevani toiveikas tyyliin 'jos ne julkaisevat tällaista roskaa niin miksi minun tekeleeni olisivat sen huonompia', vaikka Amerikassa on varmaan vähän eri vaatimukset... Vastapainona tuohon huonouteen toimii Seita Parkkolan Usva, joka on aika inspaavaa tekstiä ja varsin jännä muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti