sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Olen odottanut sinua sata vuotta

Tämä viikonloppu ei ole ollut aivan niin kirjoittamisentäytteinen kuin olisin toivonut, mutta rakastin esimerkiksi lauantaina silti niin paljon, etten tahdo valittaa. Ulkona oli kamalan kylmää ja pimeää, join ystävän luona ensimmäistä kertaa tälle vuodelle kuumaa glögiä ja olin ihan joulutunnelmissa koko loppuillan. Joulu~ Niin ja Glee oli kamalan hymyilyttävä (kyllä, myönnän katsovani sitä. Will ja Emma halasivat! Ne on niiin suloisia! Osaan taas keskittyä olennaiseen!). Ja yöllä katsoin oudohkon anime-elokuvan tytöstä joka syö kirjojen sivuja ja jolla on ystävänään nuori kirjailijapoju ja muuta (se oli aika sekava mutta animaatio ja kirjoittamis-analysointi nättiä).

Tänään en ole niin kauhean tyytymätön siihen tekstiin minkä viime viikolla tuomitsin jo aivan arvottomaksi. Humm. Toivoa on vielä, tai jotain siihen suuntaan (aina kun uskoni alkaa horjua, kuuntelen muuten Vienna Tengin Recessionalin). Kerronta ei tosin ole hirveän ammattimaista ja ensimmäinen luku tulee loppumaan kaikkea muuta kuin kiinnostavasti, mutta noh. Jostain syystä tarinaan ilmestyi mukaan Jennan naapurissa oleva vanha mies joka on aina haravoimassa pihaansa ja mulkoilee pahasti kanssaeläjiään ja sellaista. Mistähän tuollaiset aina hyppäävät mukaan?

Ja tämähän ei liity kirjoittamiseen, mutta ää Utada Hikarun singlecollection kera neljän uuden kappaleen tulee marraskuun lopussa eikä sitä tietenkään saa tilattua miltään suomalaiselta sivulta!! ;__; Jos sen tilaisi ajoissa cdjapan.comista vai mikä se olikaan, saisi kaikkea kivaa Hikki-krääsää mukana ja Goodbye Happines-sinkun musiikkivideon jonka Hikki on ohjannut itse, mutta enhän minä sitä uskalta mistään ulkomailta tilata. Höh.

No, jonkinlaiseksi lohduksi torstaina tulee James Bluntin uusi albumi.

2 kommenttia:

  1. Hei jee toinen joka seuraa Gleetä (moi, hienosti kommentoin koko merkintääsi mutkunmutkun~)! Se on hieno sarja vaikken oikestaan yleensä uskalla puhua siitä kun se on kerran niiiiin massateinien sarja ja kaikkea mut ihihi, on se silti aika ihana. (Ja Kurt on paras stereotyyppinen homohahmo varmaan ikinä : D) Ja niin oikeastaan pidin tästä merkinnästä muutenkin, mutta liian pitkän kommentointitauon jälkeen en osaa enää sanoa mitään fiksua... Pyydän anteeksi.

    VastaaPoista
  2. : D Jee, hengenheimolainen! Glee on tosiaan aivan ihana, mutta piti tosiaan tämänkin merkinnän yhteydessä miettiä kahteen kertaan että uskaltaako tuollaista mennä tunnustamaan ollenkaan kun se on tosiaan niin massaa... ;__; Ja oi, Kurt on tosiaan aivan mahtava, olen alkanut pitämään hänestä tosi paljon kahden viimeisimmän jakson jälkeen!

    Minä mitään anteeksipyyntöjä tarvitse, ilostuin tosi paljon kun kommentoit, kiitos! n__n

    VastaaPoista