Tänään luin The Projektia (eli tiedostonimi Möötä) jonkinlaisessa perjantaihaikeudessa ja se kuulosti ihan hyvältä tällä kertaa, mutta koska kyseessä on perjantaihaikeus, ei koskaan voi olla varma asioiden oikeasta laidasta.... En ole kirjoittanut tällä viikolla mitään ellei yhtä lehtijuttua lasketa, nyt olen isällä joten tänäänkään en saa aikaan mitään, mutta noh. Joskus sitten...Ensiviikko on kamala, minulle lykättiin tiistaiksi tosi vaikean lehtijutun teko ja äidinkielen esseen palautus on keskiviikkona. En ole vielä aloittanutkaan, koska aiheet ovat kuolettavan tylsiä (millaisia ovat mielestäsi hyvät kasvatusperiaatteet? Tai median vaikutuskeinot?). Sen maantieteen kirjoitelman muuten sain tehtyä, sunnuntaina. Kirjoitin Amarasta joka kaipaa Afrikan punaista pölyä, ja jonka Helsingin keinotekoinen valo tekee yksinäiseksi. (anteeksi kun tuli outo lause). Siitä tuli koulukirjoitelmaksi ihan kiva.
Jostakin syystä Nanan lukeminen saa minut aina miettimään tapaa jolla The Projektin lopetan, ja tänään sitten luulin keksineeni ihan hyvän lopetuskohtauksen.. mutta toisaalta perjantaihaikeus ja se seikka, että olen keksinyt sille vuosien varella jo ainakin kymmenen lopetusta. Möh. Noh, olen jollain hassulla tavalla nyt aika inspiroitunut. Minulla on tunnelma jonka tahdon tavoittaa ja se on lumisen jouluinen tai jotain sinne päin.
Isän luona tähtitaivas on muuten laaja ja pyörryttävä.
(niin ja tilasin sen Utada Hikarun levyn sittenkin, saa nähdä onnistuuko. Show Me Love (Not A Dream) kuulostaa ainakin kauniilta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti