perjantai 7. tammikuuta 2011

maailma rikki reunoistaan

(i’m afraid of the ocean because when i breathe it fills my lungs)
En ole tehnyt tänne merkintöjä. koska kirjoittamattomuus on vaivannut eikä kukaan varmaan tahdo kuulla valituksia siitä kuinka mikään ei onnista. Jossain välissä inspiraatio katosi, ja tuntui ihan kamalalta palata tähtisumusta takaisin siihen kamalaan arkeen, kun jokainen sana pitää repiä väkivalloin wordiin eikä yksikään niistä edes kuulosta hyvältä. Turhauduin enkä lopulta vaivautunut edes yrittämään enää. 

Tavallaan haluan kuitenkin kirjoittaa, joten tänään ajauduin taas tuijottamaan tekstinkäsittelyohjelmaa. Useamman tunnin taistelun jälkeen sain aikaan yhden liuskan tekstiä jota on todennäköisesti korjailtava vielä tulevaisuudessa, mutta jotain silti. Tunnelma ei ollut haluamani, ja minun teki mieli todeta itselleni aivan liian useaan otteeseen one more time with feeling... Sitä paitsi dialogissa on taas vaihteeksi jotain enemmän kuin vialla. Nojaa, sainpa tapahtumat tuupattua eteenpäin ja pakkaslumen mukaan tarinaan.

Yritin lukea täässä taannoin Riikka Pulkkisen Rajaa, muttei onnistunut. Olihan se kieli aivan tavattoman kaunista  ja muuta, mutta jotenkin se jäi silti etäiseksi. Joiltain osin tuntui sitä paitsi, että olen lukemassa Huhtikuun puutarhan toisintoa. Nojaa, tämä on vain tyhmän teinitytön mielipide, joka ei tunnetusti osaa välittää laatukirjallisuudesta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti