"Oikeasti en tiedä meristä juuri mitään. Olen kotoisin sisämaasta, pienestä syrjäkylästä jonka lähettyvillä on vain pienikokoisia järviä kaikkialla minne katsoo. Minulle meri on yhtä kuin ne lämpimien maiden hiekkarantaa vasten pehmeästi hyökyvät ulapat, jollaisia olen päässyt joskus koskettamaan perheemme lomamatkoilla. Mielikuvissani oikea meri on kuitenkin vähän synkkä ja enemmän tummansininen kuin vaalea, levottomasti liikkuva ja kesytön, sellainen jota ei mitenkään voi hallita. Halutessaan se voi hukuttaa niin vaivattomasti, että veden pusertava paine keuhkoissa tuntuu hetken melkein lempeältä. Kaunis ja vaarallinen.
En tiedä edes sitä, jäätyykö meri täällä meillä talvisin. Voiko kylmä todellakin kahlita sen sillä tavalla? Kotini lähettyvillä olevat järvet jäätyvät kyllä, kuten kaikki muutkin järvet. Lomalla kävin pikkuveljien kanssa luistelemassa yhdellä niistä. Jää oli monen metrin paksuista ja luistinten terät saattoivat liukua järvenpintaa pitkin vailla pelkoa sen äkillisestä murtumisesta. Pikkuveljet viuhahtivat sulavasti ympäriinsä kuin olisivat syntyneet hokkarit jalassa, sen sijaan minun liikkumiseni oli huomattavasti vaivalloisempaa. Olen nauranut niin vapautuneesti viimeksi silloin, kun keinu petti Sebastianin alta."
Ps. Teitä lukijoita on jo ihan hirrmuisesti, kiitos kaikille jotka olette päättäneet seurata tämän blogin edesottamuksia sun muuta. Nih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti