olen kuullut merestä

..Joo. Edelliseen merkintään liittyen, jahkailin ja jahkailin ja tein lopulta sitten tällaisen. Saanpahan näin jonkinlaista motivaatiota editoida tekstiä vielä valmistumisen jälkeenkin - nyt kun sitä on mahdollisuus tarkastella kokonaisuutena, huomaan että ensimmäisissä osissa on aika paljon karsittavaa ja muutettavaa. Käyköön näin. 

Tarinasta sen verran, että se on aavistuksen (tai vähän enemmänkin) epärealistinen "tutkielmani erään kaupunkilaistytön yksinäisyydestä." Muuta en taida sanoa, koska se menisi vain vähätteleväksi muminaksi. Niin, ja nimestä en voi ottaa kunniaa, se on Pariisin Keväältä kaapattu. 

Muuta sen verran, että luen tällä hetkellä Moira Yongin Julmaa maata. Totuin kirjan omaleimaiseen puhekielisyyteen alun epäluuloisuuden jälkeen melko nopeasti, ja erityisesti maailmankuvan sekä päähenkilön kertakaikkinen karuus viehätti (jännä sinänsä, moni kun tuntuu karsastaneen Saba-tytön julmuutta.). 

Ihmissuhdesählingit olivat vain sitä samaa vanhaa taas - kieltämättä toivoisin, että tällainen nuorille suunnattu dystopia/post-apokalyptinen teos voisi edes kerran selvitä ilman että Suuren Rakkauden kanssa sählääminen on niin suuressa roolissa (koska itsehän en kirjoittajana koskaan keskity liikaa romantiikkaan tai mitään, köh. Näistä asioista valittaminen on aina vähän häiritsevää, koska näen sieluni silmin kuinka se vielä kostautuu myöhemmin.) 

Kirjoitusvirheitä oli suomennoksessa häiritsevänkin paljon, näin sivuhuomiona. Silti, kyllä Julma maa silti omat odotukseni on ylittänyt - etenkin sen kuvaama yhteiskunta on täydellisessä rappiossaan todella mielenkiintoinen.