Tällaisina helteisinä päivinä tehdään dekkareissa aina eniten murhia (ainakin niissä mitä minä olen lukenut). Aamulla sai pitkästä aikaa nukkua pitkään, melkein heti herättyäni soitin yhden työpuhelun ja muistin taas miksi työt oikeastaan ovat hyvä juttu (sitä tuntee itsensä niin aikaansaavaksi, niin... jos vain yritän, osaan). Lenkillä nielaisin vahingossa mäkäräisen.
Kirjastossa sain hetkellisen mielijohteen ja nappasin hyllystä teoksen nimeltä Houkutus: Kuvitettu opas vampyyrisaagaan. Luin siitä varsin pitkän Meyerin haastattelun ja tunsin oloni hyvin nostalgiseksi - elokuvista ei mainittu sanallakaan, yhdeltäkään sivulta kimppuun ei hyökännyt Pattinsonin tai Stewartin kuva. Muistin taas, että loppujen lopuksi se oli juuri Houkutus joka sai minut tajuamaan, että minäkin tahdon kirjoittaa. Ehkä pitäisi hetkeksi aikaa luopua ennakkoluuloista ja lukea koko saaga läpi ikuisuuksien tauon jälkeen. Ehkä.
"Ehkä tämän hätäilyn voisi lopettaa ennen kuin pää menee rikki". Siinä uusi mottoni, Lukossa-kirjan Melindan käsialaa alunperin.
Tällainen minimerkintä taas, pahoittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti