odotan inspiraatiomyrskyjä

and all the cigarettes that I have never smoked

 "Hänellä oli niin paljon kirjoitettavaa, niin monta tarinaa kerrottavana. Hänen tarvitsi vain löytää oikea purkautumistie, ja kiihkeät ajatukset ja ideat pursuisivat ulos kuin laava, joka tiivistyisi sellaiseksi henkevien teosten virraksi, jonka kaltaisia maailma ei ollut koskaan nähnyt. 
--
Mutta niin ei koskaan käynyt. Sumire kirjoitti muutamia kirjoja, joissa oli alku. Ja toisia joissa oli loppu. Mutta ei koskaan sellaisia, joissa olisi ollut sekä alku että loppu."
(Haruki Murakami - Sputnik -rakastettuni)

Tuo lainaus kertoo jotain olennaista omasta tilanteestani. Kirjoitustyylilläni on tällä haavaa identiteettikriisi eikä mikään muutenkaan suju. Minä kyllä tiedän mitä tahtoisin kirjoittaa, mutte en vain millään saa kokonaisuutta toimivaksi.  Ongelmallista on myös se, etten ole varma miten kirjoittaisin (siitä identiteettikriisi). Viime aikoina lauseeni ovat olleet aika yksinkertaisia, pelkistettyjä melkein, mikä voisi olla toimivaa jos oikeasti osaisin kirjoittaa sellaisella tavalla.

Ikuisuusprojektini päähenkilöllä on punertavat hiukset. Nykyisin olen sitä mieltä, että kyseinen hiusväri sopii hänelle äärimmäisen huonosti, mutten osaa asiaa muuttakaan enää.

Yhtäkaikki, tänään ehdin käydä pitkästä aikaa kirjastossa (lainasin tuon Sputnikin ja jonkin nuorille tytöille tarkoitetun muodikkaan fantasiahötön joka on tähän mennessä ollut aika hauska), ja noin muutenkin suhtaudun syksyyn toiveikkaasti. Syksyisin olen aina inspiroitunut, löydän sanoja helpommin.