mulla on jääkaapissa valo ja ikkunalaudalla kukka (nano)

collecting names of the lovers that went wrong

Oli tarkoitus kirjoittaa Iljan kommenttiin liittyen siitä, miksei Surunsyöjät aiheuta romantiikkarintamalla minussa minkäänlaisia tuntemuksia, mutta taidan jättää asian puimisen toiseen kertaan. Tänään olen lukemisen ohessa miettinyt pää sauhuten nanoa ja sitä, että haluan sitten kuitenkin kirjoittaa The Projektia marraskuussa. Romukone on tähän osasyyllinen, se tekee minut aina niin nostalgiseksi sudensilmäisten miesten ja punatukkaisten tyttöjen suhteen (hakkaan paraikaa päätäni näppäimistöön koska tuo lause on niin korni, mutta olkoon).  

Olen valmistautunut urakkaan henkisesti etsimällä koneelta kaikki mahdolliset haikailubiisit kännykkään (mm. Maria Tayloria), aloittamalla glöginjuonnin tälle talvelle sekä toivomalla oikein, oikein kovasti lumisadetta. Viime vuonna näihin samoihin aikoihin maa peittyi jo valkeaan, miksei siis nyt?  Niin, ja haluaisin myös tulostella joitain nättejä kuvaotuksia inspiraatiota antamaan (esimerkkeinä tämä ja tämä).

Toisaalta tiedän kyllä, että The Projekti olisi nanona yhtä kuin itsemurha; se on muodostunut minulle liian tärkeäksi, en tahtoisi tuhota kaikkea liiallisella kiireellä. Mutta toisaalta, kuten niin monen muunkin tekstini tapauksessa, vaikuttaa siltä että ilman minkäänlaista aikarajaa en koskaan saa sitä kirjoitettua.  

(oi, joku on pistänyt nettiin Daughterin uuden EP:n kappaleiden sanat, taidan heittäytyä tämän johdosta oikein inspiroituneeksi. Niin ja kiitos uudelle lukijalle! ♥)