Paranormaali romantiikka on tunnetusti nykyään tapetilla, mutta jos olisi valittava jokin kirja, jota kyseisestä genrestä suositella, se olisi omalla kohdallani tämä nimenomainen sarja. Minulla oli aluksi epäluuloni, mutta Stiefvater käsittelee aihetta jotenkin massasta poikkeavalla tavalla - vaikka trilogiassa päähenkilön rakkauden kohde ihmissusi onkin, tämä ei hahmona häviä hyvännäköisyyttä hehkuttavien adjektiivien tai pahapoika-imagon alle, vaan Sam on hellyyttävän haavoittuvainen ja jotenkin aito tapaus. Mainitsin myös joskus aiemmin siitä, että minua miellyttää sarjassa jotenkin erittäin epäamerikkalainen ote.
Täytyy myöntää, että viimeisen osan nimi aiheuttaa vähän epämiellyttäviä Aamunkoi-mielleyhtymiä, mutta olen luottavainen sen suhteen että Stiefvater tietää mitä tekee.
Voi, mäkin odotan tuota Ikuisuutta kauheasti pelottavasta nimestään huolimatta, luulin että se tulee lokakuussa ja olin ihan pettynyt kun tajusin että oikeasti se ilmestyykin vasta marraskuussa. :<
VastaaPoista(Pakko muuten sanoa kun merkinnässä unohdin, en löytänyt Surunsyöjistä mitään "psykologisesti oivaltavaa". Tai sitten mä en vain ole kauhean psykologisesti oivaltava tyyppi. :D)
Ikuisuutta odotellaan täälläkin. Harvoin enää nykyään löydän kirjoja tai sarjoja, jotka olisi kirjoitettu yhtä kauniisti kuin Väristys-trilogia ja joissa tarinakin olisi hyvä.
VastaaPoistaIlja; Minäkin olin ihan varma että se ilmestyy jo lokakuussa, liekö julkaisupäivää sitten siirretty tai jotain. : o (Kyllä mä luulen että vika on loppujen lopuksi kirjassa eikä sinussa : D)
VastaaPoistaSpiegel: Totta, Väristys on aivan äärettömän kaunis kieleltään. : )