miehestä jota kissat rakastivat (nanowrimo)

just misguided ghosts

Illat pimenevät päivä päivältä nopeammin ja marraskuu on aina vain lähempänä. Siksi on ehkä aavistuksen lohdutonta, että kaikki omat nano-ideani ovat vielä enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Ongelma ei ole siinä, etteikö minulla olisi tarinaa kerrottavaksi - on kyllä, moniakin, itse asiassa pääni ei ole tukkoutunut näin monesta tarinaideasta pitkiin aikoihin.

Yksi ideoistani on jo pari vuotta vanha, vuoden 2009 nanoon alunperin suunniteltu. Pääni sisällä kutsun sitä nykyään Syystarinaksi, sillä kyseinen vuodenaika on siinä niin olennainen elementti vähä vähältä kylmenevine ilmoineen, sateineen ja oranssine lehtineen. Yksi avainsanoista on myös matka. Se kertoo valkoisiin villapuseroihin pukeutuvasta Venlasta, joka karkaa kotoaan ja päätyy majoittumaan itselleen tuntemattomassa kaupungissa sijaitsevaan kerrostaloon. Varsinaista juonta ei ole, Venla vain etsii kaupungista mielenrauhaa, kirjoittelee päivittäin kokemiaan onnellisia asioita muistivihkoon ja samalla tutustuu kerrostalossa asustavaan sekalaiseen seurakuntaan. Olennainen osa tarinaa on öisin kerrostalon lähistöllä vaelteleva mies, jota kissat rakastavat.

Olisi myös hienoa kirjoittaa susitarinaa. Ja Merimieli voisi olla hienoa saada joskus edes jonkinlaiseen alkuun... Suurin kompastuskivi on se tieto, etten ole lainkaan varma saanko yhtään noista venytettyä 50 000 sanaan - ainakaan siten että kokonaisuus on edes jossain määrin järkevä. Suoraan sanottuna ajatus siitä, että että joutuisin tekemään kaikkeni ja kirjoittamaan ihan päättömiä vain sanamäärän täyteen saamiseksi, pelottaa minua vähän. Syystarina on jo muodostunut minulle aika rakkaaksi, en haluaisi pilata sitä liialliselle hätiköinnillä (mutta toisaalta, tunnun tarvitsevan jonkin nanon kaltaisen projektin, että ylipäätään ryhdyn kirjoittamaan sitä).

Tiedän kyllä, että voisin alentaa  tavoitteitani, päätöshän on yksin minun, mutta toisaalta en haluaisi sitäkään. Haluan yrittää. Onneksi syyslomani alkaa nyt, ja on aikaa miettiä.   
(aion palata Syystarinaan vielä, kertomalla esimerkiksi musiikista joka minua inspiroi sitä miettiessä, tunnelmista joita aion tavoitella, hahmoista).