Iloisia uutisia (no ei) - tietokoneeni päätti jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä, ettei jaksa enää elää. Toisin sanoen näyttö meni eilen pimeäksi. Lukuisten päänsisäisten monologien jälkeen ("et sä voi tehdä mulle taas näin!!!") olen jotenkuten sinut asian kanssa, ja nyt pitää vähän pohtia miten tämä vaikuttaa nanoon.
Voin kirjoittaa nanoa joko veljen koneella tai omalla romukoneella. Kahdesta pahasta pitänee valita romukone, sillä ainakin se avautuu ajatustakin nopeammin eikä se kaikessa vanhanaikaisuudessaan omista mitään sellaista, mikä saisi minut harhautumaan pois kirjoittamisen äärestä (ellen sitten välttämättä tahdo pelata pikselimössöistä laskettelupeliä jossa pitää karata pakoon ilkeää lumihirviötä).Romukoneelta on tosin lähestulkoon mahdoton saada tekstejä enää muille koneille ja sitä kautta esimerkiksi nettiin, mutta se ei liene tässä tapauksessa suuri vahinko.
Jos tahdon ajatella positiivisesti, niin hienoa että kone päätti sammahtaa nyt eikä keskellä marraskuuta. Ja romukoneella olen aina ollut tuottoisimmillani - lähinnä koska silloin olin vielä nuori ja hölmö ja onnellinen riippumatta siitä mitä kirjoitin. Jospa sitä vain koettaisi ottaa samanlaisen huolettoman hölmön asenteen.
(aiheesta viidenteen, Lassi Valtosen levy on yllättävän hyvä. Esmes Pispala on kappaleena hieno)
Minulla meni kone eilen sellaiseen tilaan, että aukeaa vain vikasietotilassa. Eli positiivistähän tässä on se, että pääsen vielä tiedostoihin käsiksi, minä en varmuuskopioita harrasta! ;)
VastaaPoista: ,D Itsekään en ole saanut aikaiseksi varmuuskopioida tiedostojani, ja tässähän se kostautuu - vielä on pohdinnassa miten aion saada kaikki tarvitsemani jutut esiin koneen syövereistä.
VastaaPoista