"hands like secrets are the hardest thing to keep from you"
Tänään oli hyvä kirjoituspäivä, ei pelkästään sanamäärältään vaan nyt peräti tuntui, että onpas kirjoittaminen taas niin kivaa. Viihdyin romukoneen ääressä yhtäjaksoisesti neljä tuntia, kuunnellen koko sen ajan Greg Laswellin Comes and Goes-kappaletta.
Kaiken kaikkiaan pidän nanon kirjoittamisessa siitä, miten se oikeasti pakottaa pohtimaan tarinaa silloinkin kun tulee kriisivaihe eikä ole aavistustakaan siitä, kuinka jatkaa eteenpäin. Normaalisti kirjoittamiseni on aina tökännyt siihen, sillä jotenkin minä aina oletan että ratkaisu ongelmaan löytyy itsestään. Ei se niin tapahdu, ja nyt marraskuun aikana on ollut hienoa tajuta se. Projekti on pyörinyt ajatuksissani viime päivät tiiviimmin kuin pitkään aikaan, ja se on ollut tietyllä tavallaan jo palkitsevaa.
(Ludovico Einaudin kappaleet ovat muuten hyvää kirjoitusmusiikkia, näin vinkkinä).
Oijoi, rakastuin tuon vinkkaamasi artistin musiikkiin! Pidän kamalasti kaikesta pianomusiikista, eniten tälläisestä, joka antaa ajtuksille tilaa.
VastaaPoistaJep, kriisien yli on vaan pakko puskea jotenkin. Itsekin jumitun helposti hankaliin kohtiin ja projektit huilaavat niiden takia pahimmillaan kuukausia. Nanossa niin ei pääse käymään. Se on mahtava fiilis!
VastaaPoistaNanumea: Ajattelinkin että voisit pitää hänen musiikistaan, joten hienoa kuulla että tykkäsit. : )
VastaaPoistaAhmu: Niinpä!