lauantai 12. marraskuuta 2011

feil.

Hups, miten tässä nyt näin kävi? Sen siitä saa, kun olosuhteiden pakosta päättää olla kirjoittamatta pariin päivään - uudelleen aloittaminen tuntuu kertakaikkisen mahdottomalta, rutiini on rikki ja yhyy. Tänään olen lähinnä vain kitannut kahvia pipareiden kera toivoen, että kofeiini sekoittaisi pääni sen verran että saisin taas aikaan jotain. En minä luovuttamassa ole, älkää edes kuvitelko, vähän vain hapuilen.

Yhtäkaikki pidän nanon kanssa tappelemista edelleen erittäin hyödyllisenä asiana - tässä kaiken pohdiskelun ja turhuuksien kirjoittamisen lomassa olen kehittänyt mukaan yhden omasta mielestäni ihan pätevän sivujuonen sekä saanut sivuhenkilöihin vähän enemmän eloa. Ennen kirjoittamisen aloittamista minä luulin tuntevani heidät jo oikein hyvin, mutta osoittautui, etten sitten oikeasti tunnekaan.

"Anteeksi, mutta sattuisitko tietämään missä luokka numero viisi sijaitsee?"
Sillä tavoin me tapasimme ensimmäisen kerran. Minä olin juuri laskemassa geometriantehtäviä matematiikanluokan edessä, hirveällä kiireellä kuten aina. Sormenpääni olivat tummuneet lyijykynän vihkoon jättämistä jäljistä, hiussuortuvien valuessa epäjärjestyksessä kasvoille, silmien eteen. Minulla ei ollut aikaa pyyhkäistä niitä pois tieltä.
(kaikin puolin mahtava ja eeppinen lainaus nanostani)

(Kirjoitus)musiikkia: Flaming june, Mindcircus sekä Rush.

6 kommenttia:

  1. Kiva pätkä, tuli sellainen olo heti, että tämä olisi kiva lukea.

    Minäkin hapuilen, mikä ei tosin näy sanamäärissä vaan lähinnä pääni sisällä. Olen kirjoittanut kohta 50 tuhatta sanaa pelkkää roskaa, ja kieltämättä se vähän harmittaa. En oikein usko, että tuosta saa mitään kelvollista, vaan menee aika lailla suoraan mappi Ö:hön. Tai ainakin juuri nyt tuntuu siltä.

    Eli perusangastailua näin lauantai-illan kunniaksi...

    VastaaPoista
  2. Jeij, mukava kuulla että tuosta tykkäsit, itsekin olen siihen aika tykästynyt (salaa, totta kai!) : )

    En tiedä, onko tämä lohdullista vai ei, mutta ainakin olet saanut kohta kirjoitettua tarvittavan sanamäärän mitä hurjinta vauhtia, se jos mikä on kunnioitettavaa! Nanon aikaanhan se sanamäärä juuri merkitsee. Sitä paitsi, aina voi editoida myöhemmin - itse ainakin tukeudun nimenomaan tuohon ajatukseen, sillä muuten en voisi elää itseni kanssa, sen verran kamalaa kirjoittamiseni laatu pahimmillaan on. Tsemppiä vain sinne suuntaan kovasti. : )

    VastaaPoista
  3. Tääh? O-O Miten niin poistin viestini?

    No jaa. Äkkiäkös sen kirjoittaa uusiksi. Asia numero yksi: tuo pätkä oli tosiaankin kiva. :3 Se ei ollut jaaritteleva, kuten minulla joskus käy, mutta siinä kuitenkin oli luettavaa, eli siis ei myöskään pelkkä "mies meni kauppaan. Sipuli" -tyylinen juttu.
    Ja asia numero kaksi: mikä tämä nano varsinaisesti on? :'D Kun siitä puhutaan täällä paljon, mutta en ymmärrä mikä se on, enkä löytänyt mitään selittävää blogitekstiä. >n<

    VastaaPoista
  4. Nuokku: Hienoa kuulla että tykkäsit tuosta pätkästä. : )

    Mitä taas nanoon tulee, NaNoWriMo on siis jokavuotinen, marraskuun ajan kestävä kirjoitusprojekti, jossa on tarkoituksena kirjoittaa 50 000 sanan mittainen romaani kuukauden aikana. Romaanin ei kuitenkaan tarvitse olla viimeistelty tai kokonainen tai mitään. Tavoitteena on ennen kaikkea oman itsensä ylittäminen sekä tekstin aikaansaaminen - oli sitten millaista roskaa tahansa.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaapa hauskalta. Pitää yrittää ensi vuonna, vaikka olen kyllä niin hidas kirjoittamaan että voi porkkana. x3

    VastaaPoista
  6. Suosittelen osallistumista, omasta kirjoittamisesta löytyy nanon aikana ihmeellisesti uusia ulottuvuuksia! : )

    VastaaPoista