japaniksi hänen lapsuusmuistojaan (kirjoja)

(ajattelin raportoida tekemisistäni kerrankin omien kuvaotusten kautta.) Kävin tänään kirjastossa, jonka kirjamäärä päihittää kotipaikkakuntani kirjaston erittäin kirkkaasti. Moni hyvä teos oli ehtinyt kadota hyllyistä minua nopeampien lukijoiden mukana (tällaisia olivat muunmuassa Gisellen kuolema, Odelma sekä Norwegian wood), mutta löysin silti kaikkea jännää. Erityisen iloinen olen tuosta Terry Pratchettin Keskiyö ylläni -teoksesta; kyseisen herran huumori on heikko kohtani.

"And all the books you’ve read have been read by other people. And all the songs you’ve loved have been heard by other people. And that girl that’s pretty to you is pretty to other people. And you know that if you looked at these facts when you were happy, you would feel great because you are describing 'unity'."

Halusin ehdottomasti lainata runokirjan, koska kotikylän kirjastossa valikoima on kertakaikkisen suppea, täynnä lähinnä sellaisia itseensäselvyyksiä kuin Tabermann ja Leino. Tässä blogissa en ole tainnut asiasta mainita, mutta minä pidän runoista. Kovasti. Eniten pidän Edith Södergranista. En minä runoja osaa tulkita enkä oikeastaan edes tahdo, en niin tarkasti, mutta jokin tietyissä runoilijoissa jaksaa viehättää. Olisin aika onnellinen, jos joku ostaisi minulle runokirjan lahjaksi jokin kaunis päivä. 

Nana-invaasio hyökkäsi viime viikonloppuna huoneeseeni. Luin kaikki omistamani osat läpi ja surin sarjan tauolle jäämistä - niin moni asia jäi vaille vastausta, niin monta ihmissuhdetta selvittämättä. Ai Yazawan draaman käsittelyn taito (tuntui sopivalta kirjoittaa nuo erikseen vaikka yhdyssana se kai on) on uskomaton, ja noin yleensä ottaen Nana on sarja jota kehtaa suositella sellaisillekin ihmisille, jotka ovat normaalisti allergisia japanilaisille sarjakuville. 

(tästä merkinnästä tuli kamalan hyppivä ja sekava ja leveä ja pitkä, mutta toivottavasti ei haittaa mikäli teen näin toistekin)