maanantai 26. maaliskuuta 2012

kuinka fantasiamössöstä tuli vähän vähemmän mössö

varjon kuvainspiraatiota, kuva © Kusanagi Mizuho 
(otsikko.... tuo otsikko....)

The projektin myötä fantasiamössö (jolle voisi muuten keksiä edes hiukan vakavasti otettavamman työnimen) on jäänyt vähän taka-alalle mutta ei se silti kuollut ole, ei sinne päinkään. Itse asiassa nyt kun projektin kanssa on tökkinyt, ajattelin että fantasiamössön kirjoittaminen voisi olla omalta osaltaan terapeuttista - viimeksihän monen kuukauden inspiraatiosolmu projektin suhteen aukeni nimenomaan fantasiamössöä kirjoittamalla...

... okei, nyt fantasiamössö alkoi nimenä tympäistä. Se on tästedes Varjo ja sillä selvä. Pidän siitä jo nyt kokonaisuutena valtavasti, vaikka olen kirjoittanut käytännössä vasta ensimmäisen luvun ja prologin (tai ehkä se johtuukin juuri siitä...) Se on niin erilaista minua, että huijui... tai no, erilaista, eikä sitten kumminkaan. Tietyt asiat eivät muutu, vaikka genre, miljöö, kerrontatapa ja vähän kaikki muu vaihtuvatkin. Pääosassa ovat edelleenkin hahmojen väliset, melkoiseen solmuun kiertyneet suhteet, yksilöt ja heidän tekemänsä valinnat. Siinä sivussa koetan kuitenkin liikutella vähän isompiakin pyöriä, tuhota valtakuntia jos on tarpeen.

Nojoo, loppujen lopuksi Varjo on fantasiana kevyttä, nuorille suunnattua mikäli sellaista pitäisi ruveta määrittelemään. Tällä hetkellä pitäisi varmaan kehitellä kasaan jonkinlainen aikajana tiettyjen sotien ynnämuiden kulusta sekä pureutua yhden juonellisen heikkouden kimppuun, koska siitä aiheutuu kokonaisuuteen pahoja uskottavuusongelmia.

(puhuin aiemmissa merkinnöissä siitä, kuinka the projektin hahmot tekevät mielensä mukaan - no, varjossakin tätä luonnollisesti esiintyy. Pahisprinsessan piti alun perin olla yksiulotteisen paha, mustavalkoinen hahmo, mutta hän on alusta alkaen taistellut tätä päätöstäni vastaan ja kehittänyt itselleen kunnollisen persoonallisuuden!)

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia käänteitä mahtuu sinun kirjoitteluusi tällä hetkellä. Juuri tuollainen kerrontatavan tai jopa genren vaihtaminen joksikin ihan muuksi avaa luovuuden solmuja ja voi avata tietä myös johonkin ihan uuteen maailmaan. Uuden miettiminen on myöskin hauskaa puuhaa kun antaa itselleen aikaa vain kehitellä kaikessa rauhassa ja katsoa mitä siitä tulee.
    Kerrontatavasta on tulossa blogiini myöhemmin kevään kuluessa oma postauskokonaisuus, joten pysy kuulolla:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Varjossa kaikki on vielä sen verran auki aina hahmoja myöten, joten suunnittelua tarvitaan - joskus tuntuu, että pidän siitä melkein enemmän kuin kirjoittamisesta...

      Kuulolla ollaan, odotan mielenkiinnolla mitä aiheesta kirjoitat. : )

      Poista
  2. Fantasiamössö, mikäs siinä, hyvä työnimi. :D Minulla on tarina, jonka työnimi on Roskapönttötarina... hmm... ehkä nämä ovat turhan aliarvioivia nimityksiä. :) Varjo kuulostaa hyvältä.

    Minunkin henkilöni tekevät mitä sattuu. Huoh. Ne eivät tottele sitten ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, jos minä jossakin olen kunnostautunut, niin tarinoideni mahdollisimman vähättelevissä työnimissä! : D Word-tiedostotkin nimeän aina mahdollisimman epämääräisesti, sillä muutenhan joku voisi ajatella että minä oikeasti luulen kyseisestä projektista tulevan jotakin....

      Huh, onneksi en ole ainoa, jonka hahmot eivät tee ollenkaan mitä käsketään!

      Poista
  3. Ihana otsikko :D mössö on niin hauska sana. Aiotko julkaista mitään pientä kirjoitelmaa tms. missään? Olisi kiva lukea :) Kovin tuttu tunne tuo, että hahmot tekevät mitä haluavat eivätkä kuuntele suunnitelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos pidät, omasta mielestäni se on... aika kamala (yritän olla edes jossain määrin vakavasti otettava nääs nääs. Tai niin minä aina suunnittelen, ja sitten loppujen lopuksi puhunn tarinoistani mössönä...). : D

      Tällä hetkellä en ole julkaissut missään mitään (oletan, että puhut varjosta?), mutta voin kyllä yrittää tänne blogiin löytää jonkin edes jossain määrin siedettävän pätkän. : )

      Poista