 |
| Kuva © Casey Liu |
Tällä hetkellä en muuten ajattele projektia varsinaisesti romaanikäsikirjoituksena. Sellaisena, jonka joskus lähetän kustantamolle. Vielä nyt kyseessä on yksinkertaisesti vain tarina, jonka aion saada valmiiksi, kirjoittaa niin hyvin kuin vain ikinä pystyn ja osaan. Katson sitten sen jälkeen, aionko ottaa asiaan uuden näkökulman, olisiko projektista siihen todella.
Ensi viikolla omistaudun matematiikanvihkolleni, mutta aamukirjoittamista aion jatkaa. Tänään minä vielä jatkan päähenkilön ja hänen äitinsä välistä dialogia ja jaa, en tiedä, jotain vielä.
(joo, otsikkoa keksiessä mielikuvitus oli lomalla. Kevät on muuten tänään alkanut virallisesti, ostin nimittäin simaa! ♥)
Minullekin tuli yllätyksenä, kun tajusin, että yksi hahmoistani seurustelee. Miksiköhän tuollaisen tajuamisessa kestää? Eikö hahmo sitten välitä kumppanistaan niin paljon vai vaikuttaako se sellaiselta, joka viihtyy/joutuu olemaan sinkkuna?
VastaaPoistaToinen yllätys oli, että huomasin tämän saman hahmon olevan tyhmä. Tunsin itsenikin idiootiksi, miten tuollaista ei huomaa heti! Tai huomaa ja huomaa. Kirjoittajanhan periaatteessa pitäisi olla se hahmonsa luoja. En kuitenkaan valita, että teksti toisinaan kirjoittaa itse itseään.
Tuollaiset jutut ovat tosiaan mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, kuinka teksti tuntuu vievän kirjoittajaansa eikä toisinpäin! : ,>
PoistaTuon oman hahmoni kohdalla en tosiaan ollut tullut edes ajatelleeksi hänen mahdollisia ihmissuhdekuvioitaan, joten hän meni päättämään asioista sitten itse... Oikein hyvä ratkaisu loppujen lopuksi tosin. Onko tämmöinen nyt sitten hyvän kirjoittajan merkki, sietää kai kysyä, mutta ainakin se tekee luomisprosessista todella mielenkiintoisen!
Ihailen kun jaksat uurastaa yhden projektin kanssa noin pitkiä aikoja. Itselläni usein inspiraation iskiessä ei kiinnosta suunnitella, mutta jos tekstiä alkaa työstää ilman tietoa, mitä siitä tulee, käy helposti niin että mielenkiinto lopahtaa jossain vaiheessa. Minulla käy niin aina viimeistään kolmannenkymmenennen liuskan kohdalla. Pitäisi kaiketi yrittää löytää sellainen aihe, johon ei suurenkaan työstämisen jälkeen kyllästy, ja rakastua hahmoihinsa niin kovasti ettei halua päästää irti ennen kuin on valmis. Miten itse pääset alkuun tekstin kanssa ja mikä saa jatkamaan? (:
VastaaPoistaHmm, en tiedä olenko minäkään loppujen lopuksi niin hyvä esimerkki yhden tekstin parissa kärsivällisestä ahkeroivasta - itse asiassa tuo kertomasi kuulostaa minunkin tapauksessani varsin tutulta! : ) Etenkin tämän nykyisen projektin aiempien versioiden kanssa oli usein niin, että tartuin vain välittömästi johonkin kiinnostavaan alkuasetelmaan miettimättä sen tarkemmin jatkoa, minkä johdosta jossain kohti alkoi juonenkuljetus tökkiä liiaksi. Kyseisen tarinan suhteen en vain osaa luovuttaa lopullisesti, sillä kuten sanoit, hahmot ovat minulle liian rakkaita ja haluan saattaa heidän tarinansa joskus päätökseen, maksoi mitä maksoi.
PoistaTuo kysymyksesi on mielenkiintoinen, siitä voisi saada aikaan oman merkinnänkin! : ) Alkuun saattavat sysätä hyvin pienetkin asiat, mutta jatkaminen taas, välllä se tuntuu kieltämättä vaikealta ja turhalta. Mikäli kyllästyttää, itse näen että pitää vain puurtamalla puurtaa, yrittää perustella itselleen niitä syitä jotka tekevät juuri kyseisen tarinan kirjoittamisesta mielekästä. Jos joku yksittäinen kohta vaikka tökkii, kirjoitan jotain toista kohtausta sitten, kehittelen kertomuksen varrelle kaikenlaisia juttuja jotka pitävät kiinnostuksen yllä... eeh, ei ollut kovin selkeää, anteeksi! Aion tätä kuitenkin pohtia myöhemmin vähän paremmin, kiitos että pistit ajattelemaan. : )
Tsemppiä sinulle teksteihisi, olen varma että ennen pitkää löydät sellaisen aiheen, johon et kyllästy!