Tiedättekö sen tunteen, kun ette ole kirjoittaneet
ikuisuuteen pieneen hetkeen mitään, itsestä riippumattomista olosuhteista johtuen tai sitten ei (=saamattomuus, pääsykokeisiin lukeminen ynnämuu)? Ja sitten, sitten, kun on ehdottoman vakuuttunut unohtaneensa koko mokoman harrastuksen, iskee olo että djklsdskl, pakko kirjoittaa, pakko kirjoittaa, minusta ei ole mihinkään ilman sitä. Kaikki mahdolliset tarinakohtaukset vain pyörivät päässä ja tuntuvat niin vietävän täydellisiltä kerrankin.
Tällaisissa tunnelmissa päiväunien jäljiltä. Voi olla, että se katoaa aika tehokkaasti heti kun saan romukoneen auki, mutta no, tällaista tämä nyt on.
(tosiaan, koitan tulevaisuudessa saada aikaan vähän järkevämpiä merkintöjä taas. viime aikoina ei ole oikein ollut keskittymiskykyä eikä asiaakaan. kommentointikin on jäänyt. jonkinlainen kevätkooma?)
Voi, tunnen oikein hyvin tuon kuvailemasi tunteen :). Aika ihana tunne, kaiken lisäksi :).
VastaaPoistaKyllä, täysin tuttu tunne! Kuvailit sen juuri siten kuin itsekin tunnen. Kirjoittamisen pakko. Kirjoittamisen ilo. Samassa paketissa.
VastaaPoistaHyvin tuttua! Kirjoittamattomuus riivaa.
VastaaPoistaMinulla on tällä hetkellä niin polttavan pistävän kiduttava HALU kirjoittaa ja HALU päästää itsestä ulos kaikki valtava tunne, mutta mikään ei vain tule ulos ja muodostu sanoiksi, aargh!!
VastaaPoistaKiitoksia kommenteistanne! Toivottavasti kirjoittamattomuus lakkaa vaivaamasta itse kutakin, itseni mukaan lukien. : )
VastaaPoista