Elina Rouhiaisen kesäkuussa ilmestyvä Kesytön on viimevuotista Surunsyöjät-sarjan aloitusta kiinnostavampi tapaus ihan jo siksi, että tällä kertaa paranormaali romantiikka on todella sijoitettu Suomeen, tarkemmin sanottuna Kainuuseen. Juonitiivisteen voi käydä lukemassa täältä. Vähän spekuloidakseni, jälleen kerran kyseessä näkyy olevan paranormaali romantiikka-perheen täysverinen jälkeläinen aina kansikuvaa ja kuvankauniita hahmojaan myöten. Ihmissusista kirjoittaminen on myös siinä mielessä ehkä vähän riskialtista, että Maggie Stiefvater on jo sen tehnyt niin äärettömän hyvin.
Itse en taida kirjan kohderyhmään enää kuulua, sen verran väsynyt paranormaalin romantiikan kliseisiin olen, mutta toki Kesytöntä ei pidä vielä tuomita. Omalla kohdallani suurinta kiinnostusta kirjaa kohtaan herättää nimenomaan susielementti (yllättäen), sekä tarinan sijoittuminen Kainuuseen - itse kun satun kyseisessä paikassa asumaan. Romantiikkaa tarkemmin tulen siis tod. näköisesti tarkastelemaan Rouhiaisen luomaa kuvaa Kainuusta ynnämuuta tällaista.
Elina Rouhiaisella on myös oma blogi, käykäähän lukemassa.
Tuo kansi ei houkuta, mutta kerran tämä sijoittuu Suomeen, vieläpä syrjä-Suomeen (onkohan tämä sana), niin mielenkiinnosta voisi lukea...!
VastaaPoistaMinulla on Stiefvaterin trilogian kolmas osa vielä lukematta, toivottavasti se ei petä odotuksia.
Minustakin kansi on aika epäonnistunut, antaa kirjan sisällöstä todella höttöisen ja jotenkin... sliipatun, amerikanmallisen kuvan. Jotenkin siitä puuttuu kokonaan suomalaisuus ja kainuulaisuus, harmillista. Tuo pohjoinen syrjä-Suomi (päätetään että se on sana : D) on tosiaan piirre joka itseäni eniten kiinnostaa, sen verran vähällä huomiolla se tuntuu etenkin nuortenkirjallisuudessa nykyisin olevan... Mutta tosiaan, todennäköisempää ihmissusien hyppiminen Kainuussa minusta on kuin kehäkolmosen sisäpuolella. : D
VastaaPoistaMinusta Ikuisuus oli ihan kelpo lopetus, joskaan ei ehkä se kaikkein muistettavin....
Minäkin olen tosi kiinnostunut tästä suomalaisuuden takia. Nyt vain odottelemaan milloin voi iskeä nimensä kirjaston jonotuslistalle ja venata syyskuuhun että saa kirjan käsiinsä. :D
VastaaPoistaMinusta ihmissudet kehäkolmosen sisäpuolella voisi olla ihan siisti ajatus...
Haha, minäkin ihan kunnolla pohdin tuota kirjaa vielä illalla ja jotenkin innostuin aika paljon, kaikesta huolimatta sillä on tosi hyvät mahdollisuudet olla erittäin kiinnostava teos (vaikka tuo kansi itkettää edelleen). Itse ehkä onnistun jopa saamaan tuon kesäkuun puolella jo, täällä meidän pikkukylässä nuoriso herää kaikkiin uutuuksiin jotenkin hirveän hitaasti ja uudet kirjat saavat ihan rauhassa odottaa hyllyllä että meikäkettu käy ne sieltä napsimassa rauhassa. : 3 Eri asia tosin aikooko kirjasto tuota hankkia, Nälkäpelikin on sinne ilmestynyt vasta elokuvahypen myötä.
VastaaPoistaSiisti ajatus, kieltämättä, mutta kyllä minä silti pesunkestävänä kainuulaisena haluan jotain jännää tänne meillekin päin! : D
Veikkaan, että kansi uppoaa oivasti kohderyhmään. Nättihän se on. Sliipattu ehkä, mutta nätti.
VastaaPoistaMmm, kieltämättä se tulee varmasti herättämään kohderyhmän mielenkiinnon juuri niin kuin pitääkin. Mikä osoittaa vain sen, etten itse ole kohderyhmää. : )
PoistaHassa, että ensimmäinen suomalainen nuorten paranormaalin romantiikan kirja oli pikustantamo Ivan Rotan julkaisema Suunsyöjät. Kiinnostavaa, että nämä isotkin lähtevät nyt mukaan tähän altoon, jonka itse jotenkin herkästi liitän Houkutuksen, Stiefvaterin sarjan sekä Harlequin Nocturnen jälkimaininkeihin.
VastaaPoistaItse olen ehkä enemmän dystopioiden fani, mutta niiden taso ei täällä koto-Suomessa vielä mitenkään häikäise - Nälkäpeli (mm.) on edelleen tempaavampi. Tämä on kuitenkin TBR listallani, en lähde varaamaan kirjastosta vaan toivon jossain vaiheessa tähän törmääväni. Ihan mielenkiintoinen uutus sinällään.