uutuuksia vihreissä kansissa ja ikärasismista

Tulevan kirjasyksyn mielenkiintoisimmat kirjat tulevat minulla olemaan vihreissä kansissa, kun Mila Teräs ja Riikka Pulkkinen julkaisevat seuraavat teoksensa. Molemmat ovat sellaisia suomalaisia kirjailijoita, joiden kirjoitustyyli ja tapa kertoa ovat jättäneet minuun ehdottomasti jälkensä.

Mila Teräksen Perhosen varjo on "realismia ja fantasiaelementtejä jännittävästi yhdistävä kasvukertomus ja rakkaustarina."
Omiin korviini kuulostaa erittäin lupaavalta, sillä Teräs todella hallitsee nuorille kirjoittamisen sekä fantasiaelementit. Hänen Sininen huone -kirjansa on teos jonka olen itse lukenut lukemattomia kertoja, ja teidänkin pitäisi. Yläasteella se oli minulle hirveän tärkeä, vaikka en siihen aikaan  suomalaisilta kirjailijoilta juuri mitään lukenut. Teräksen käyttämä kieli on vaikuttanut omaan kirjoitustyyliini paljon, ja... no. Yksinkertaistettuna, jos ette ole häneltä yhtään kirjaa vielä lukenut, niin lukekaa.

Sitten Riikka Pulkkinen ja Vieras. "Romaanissa on tanssin levoton rytmi ja aamuyöllä palaavien muistojen tiheys. Riikka Pulkkinen käsittelee vierautta, uskontoa ja ruumiillisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein." 
Näin jälkeenpäin katsellen voi todeta, että Riikka Pulkkisen Totta oli minulle viime keväänä jonkinlainen virstanpylväs, auttoi etsimään oman kirjoittamiseni suhteen vähän uuden suunnan ja näkökulman. Pulkkinen myös herätti kadonneen uskoni suomalaiseen kaunokirjallisuuteen. Kaiken tuon huomioon ottaen on kaiketi kaikkea muuta kuin yllättävää, että odotan tätä uutuutta todella suurella mielenkiinnolla.

Pulkkisesta vielä muuten, kun etsin tuosta hänen kolmannesta kirjastaan tietoja, ajauduin puolivahingossa jonnekin keskustelupalstalle, jossa hänen tuotannostaan keskuteltiin varsin kiivaasti. Toki minä tiedostan, etteivät kaikki hänestä pidä, mutta silti oli järkytys huomata kuinka äärimmäisen väheksyvästi häneen suhtauduttiin. Aivan kuin hänellä ei kirjailijana olisi mitään ansioita.

Huomioni kiinnitti sekin, että hirveän moni kommentoija suhtautui negatiivisesti Pulkkisen nuoreen ikään, tyyliin - "sitten joskus vanhempana siitä ehkä voisi tulla jotakin." Minusta moinen ajattelu on kertakaikkisen verenpainetta nostattavaa  - ai niinkö se meneekin, että kunnolliseksi kirjailijaksi voi tulla vasta esimerkiksi 40 paremmalla puolella?