peikkoja ja susia ja kaikkea

Kaikenlaista sitä löytyy arkistojen kätköistä. Kaivelin esiin vanhoja tarinoita ”eri ikäkausien tekstit”-postausta varten, kun törmäsin kahdeksannella luokalla kirjoittamaani novelliin. Luin sen läpi ja tuomioni oli, ettei kyseessä olekaan niin toivoton tapaus kuin muistelin. Itse asiassa on aika kiintoisa huomio, että olen muutama vuosi takaperin kirjoittanut Lappiin sijoittuvaa, nuoriin vetoavaa(??) ja aika toimintapainotteista maagisrealismia… Jonkinlainen häive paranormaalista romantiikastakin on mukana, mutta tämä on kyllä jo juonipaljastus. Hetkellisessä mielenhäiriössä päätin myös sen tänne blogiin tunkea, jos joku vaikka haluaa lukea (tulen todennäköisesti iltaan mennessä järkiini ja poistan sen sitten).

tekstinäyte:

"Minua kohti lennähti jokin. Heittäydyin maahan suojautuakseni, enkä siten nähnyt mikä minuun oli osua. Pyyhin lumeen tahriutuneita kasvojani ja käänsin pääni hitaasti siihen suuntaan, minne äsken ilman halki lennähtänyt asia oli pudonnut. Suustani karkasi tukahtunut, pelonsekainen nyyhkäys tajutessani jälleen katsovani äskeisen jäniksen silmiin. Nyt niiden hiilenmusta katse oli kuitenkin sammunut ja äsken niin valkoiset kasvot olivat tahriutuneet punaiseen vereen. 

Se oli äskeisen jäniksen pää. Minua oli yritetty heittää äsken näkemäni jäniksen päällä. Päällä, joka oli repäisty irti ruumiista. Raastettu irti tavalla, joka ei voinut olla minkään tuntemani eläimen tekemää, saati ihmisen.

 Äkkiä kuoliaaksi paleltuminen alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta."

Jos kiinnostus heräsi (...), niin novellin pääsee lukemaan tästä.  Paitsi, että se on pitkä kuin nälkävuosi ja paikoitellen hyvin kökkö, mutta ehkä viihdearvo on loppujen lopuksi tahattomassa komiikassa? Lappikliseitä ainakin riittää (muiden kliseiden ohessa), ja päähenkilön reaktiot ovat aika älyttömä... Itse saan myös kirjoitustyylistä lieviä Houkutusviboja, mikä on huomiona vähän voi voi.