“Fate,” Blue replied, glowering at her mother, “is a very weighty word to throw around before breakfast.”
Maggie Stiefvaterin The Raven Boys - mikä mainio tapa aloittaa tämä kirjavuosi! Kyllä se nyt vain on niin, että Stiefvater on ehdoton kuningatar omassa lajissaan (nuorten aikuisten kirjallisuus paranormaaleilla elementeillä), ja korppipoikien tarina ehkä suosikkini häneltä. Pidin siitä, kuinka kaukana kirja oli YA-genren nykyisistä itseään toistavista piirteistä; esimerkiksi romantiikan ylikorostamisen sijasta keskityttiin nimenomaan tarinankuljetukseen ja hahmojen välisisiin kemioihin muutoin.
Kirjan takakansiteksti onkin kamalan harhaanjohtava antaessaan ymmärtää, että kyseessä olisi nimenomaan romanttiseen genreen kuuluva teos; ehei, Stiefvater antaa asiasta vasta viitteitä, ja hyvä niin. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lukenut nuorten aikuisten kirjassa yhtä hyvin kehiteltyä kolmiodraamaa - tai sen aavistusta, mitäänhän ei vielä varsinaisesti tapahdu. Ja no, se että minä pidän kolmiodraamasta on jo taputusten arvoinen suoritus.
Kirjan käsittelemä mysteeri oli todella mielenkiintoinen, ja pidin noin yleisesti ottaen vähän synkästä sävystä. Erityisen hyvää työtä Stiefvater oli tehnyt hahmojensa osalta - niin korppipojat kuin päähenkilö perheineen omistivat kaikki omanlaistaan syvyyttä, niin että heihin tykästyi välittömästi. Äh, tällaista pitää saada kyllä ehdottomasti myös suomeksi!
Sellaista. Muita ilonaiheita (joka ei liity kirjoittamiseen/kirjoihin niin yhtään mutta kerronpa kuitenkin): Daughter julkaisee esikoisalbuminsa maaliskuussa! Ää, kansikuva on mahti, ja biisilista! Tulejo maaliskuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti