Minä lauluni lasken suruhunnuksi juhlaan

Unet inspiroivat minua kirjoittamisen suhteen hyvin harvoin, ihan vain sen takia, etten näe koskaan mitään tarpeeksi mielenkiintoista tai selkeää. Yhden ainoan kerran uni on johtanut tarinaideaan (sellaiseen jossa on kuolemaa pelkäävä vampyyrityttö, joka rakastaa satuja ja merta, sekä tämän sisko, joka yrittää suojella kaikin keinoin haurasta edellä mainittua). Niin. Olisi aika kiva nähdä poukkoilevia ja vähän outoja unia, joista voisi saada vähän lisäkarismaa omiin enemmän tai vähemmän tavanomaisiin juonikuvioihini.

Otin asian puheeksi ihan vain sen vuoksi, että viime yönä näin unta, josta taidan kehitellä jotain (juu, minäkin olen aika järkyttynyt)! Okei, se ei todellakaan ollut mitään omaperäistä tai hienolla tavalla outoa, mutta jotain sellaista omanlaistaan kokonaisuudessa silti piili, että haluan kokeilla kirjoittamista. Itse asiassa siitä taitaa tulla tämän vuoden (muka)nanoni.

Unia on vähän huono ruveta selittämään, koska niiden tunnelmasta ei ikinä saa täydellisesti kiinni jälkeenpäin, mutta yritän kuitenkin: siinä oli tyttö, joka oli laulaja, sekä mies/poika, joka oli myös laulaja. He olivat jonkinlaisessa musiikkilehden yhteishaastattelussa , koska tyttö oli sanonut jotain kyseenalaista miehen bändistä ynnämuuta. Okei, tässä vaiheessa ei ollenkaan mielenkiintoiselta kuulostavaa, mutta olennaista kaikessa oli se, että tyttö on musiikkibisneksessä uusi tulokas, kun taas mies bändeineen jo konkari, joten näinollen tilanne oli tytölle epäsuotuisa. Toinen olennainen juttu oli miehen ulkonäkö ja persoona: tällä oli pitkät mustat hiukset, kaidat kasvot, luonne sellainen stereotyyppisen viileän välinpitämätön.

Hmm, ei se kyllä vieläkään kuulostanut mielenkiintoiselta. Siinä unessa minä näin kaiken tuon edellä mainitun sillä tavoin elokuvamaisena, mutta osittain luin siihen haastattelutilanteeseen liittyviä juttuja keltaisista muistilapuista, kuin olisin itse kirjoittanut asioita muistiin, muun muuassa tytön ajatuksia... Joten minun on kirjoittettava jotain siitä ihan oikeastikin (samassa unessa oli muuten myös pörröinen ja vähän lihava kettu joka juoksi pellon poikki, mutta se ei varmaan liity asiaan).

Tuon uni tuli siinä mielessä hyvään aikaan, että olen kaavaillut kirjoittavani jotain nanonkaltaista sitten marraskuussa sellaisella periaatteella, etten suunnittele kovinkaan tarkkaan (sillä aina kun suunnittelen paljon, odotukseni hyvästä laadusta kasvavat, eikä kirjoittamisesta itsestään oiken tule sitten mitään). Tarvitsin sellaisen tarinaidean, jota en voi ajatella julkaisevani kliseisyyden tai muun asian vuoksi, jolloin voisin kirjoittaa ihan huoletta mitä lystää.

Jo pitkään minua on houkutellut kehitellä jotain laulamisteemalla. Jotenjoten, aion nyt miettiä saisiko tuosta unesta aikaan mitään. Sen verran jo päätin, että tapahtumapaikkana ei toimi Suomi, jotenkin tarinan mahdolliset kohtaukset eivät tunnu tässä miljöössä toimivilta... Pääsen siis pitkästä aikaa etsimään hahmoille ulkomaalaisia nimiä! Virkistävää.

Humhum. On lauantai, eli toisin sanoen olen etsinyt inspiraatiota spotifysta ja weheartit.comista (tänään innostavat vesivärikuvat ja talvimaisemat). Aiheeseen mitenkään liittymättä, nenästäni alkoi tänään ihan yhtäkkiä vuotaa verta, ja koska viimeisin lukemani kirja oli Ennen kuin kuolen, säikähdin vähän.... En taida uskaltaa kirjoittaa googleen 'nenäverenvuotoa', diagnosoin itselleni vielä jonkin satavarman kuolemantuomion...