keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Olemassaolosi viipyy yhä täällä (enkä siksi ole koskaan yksin)

Tällä viikolla eräs luokallani oleva tyttö on soittanut välituntisin Evanescencen My Immortalia, olen niin kauhean kateellinen minäkin tahdon osata. Tahtoisin myös osata vangita johonkin tekstiini tunnelman, jonka kyseinen kappale sisältää - niin ylikulutetun kliseiseksi kuin se onkin vuosien myötä muuttunut (vaikka toisaalta minä inhoan itseäni kun tuo sana kliseinen on ihan pakko lisätä, kaunis on kaunista eikä sen minun mielestäni tarvitsisi olla mitään sen vähempää).

On tosiaan olemassa useampikin laulu, jonka perusidean/tunnelman/vastaavan haluaisin osata siirtää omaan tekstiini, mutta taitoni eivät vain vielä riitä tavoittamaan niiden ydintä. My Immortalin ohessa SMG:n Lissabon on yksi sellainen. Ja Trading Yesterdayn Shattered, se More Than That-albumin versio (voi kamala kuinka siitä kappaleesta pidänkään). Mitähän muita...

Tänään olisi pitänyt kirjoittaa yksi lehtijuttu sekä se Kehitysmaatarina, mutta laiskana sysäsin ne myöhemmäksi (ensiksi mainitun osaksi sen vuoksi, etten löydä mistään siihen tarvitsemaani muistivihkoa). Toisin sanoen minun pitää kirjoittaa huomenna kaksi lehtijuttua, eli suomeksi olen idiootti. Nojaa, eipä tuo mitään uutta ole... Kehitysmaatarinasta tulee synkeähkö, näin yllättäen, ja aika perinteinen, mutta nojaa. Viimeisessä päiväkirjamerkinnässä päähenkilö kertoo tavanneensa miehen joka tietää, että hänen nimensä Amara tarkoittaa igbon kielellä armoa (mies tietää sen siksi koska miehen tytär on Afrikassa lähetystyöntekijänä) ja jossain välissä sataa sitten lunta ja päähenkilö ajattelee että Suomi on ihan kaunis paikka kuitenkin.

Oi, kohta alkaa syysloma mikä merkitsee (ehkä) kirjoittamista~

Kännykkäni hajosi SIM-korttia myöten, mikä on enemmän kuin traagista, sillä sen mukana katosi vaikka mitä tarinoihini liittyvää sälää - jostakin syystä kun minun on ollut pakko kirjoittaa jotain muistiin, kännykkä on ollut ainoa saatavilla oleva hökötys siihen. Voih. Näin sitä taas nähtiin, että kyllä se käsinkirjoittaminen olisi kaikista luotettavinta (vaikka minut tuntien kadottaisin nekin muistilaput ja vihkot, mutta noo).

2 kommenttia:

  1. Mähän joskus koetin kirjoittaa Lissabonista sen yhden Sirius/Jamesin, en nyt tiedä sen tunnelmasta mitään. ;<<< Mä haluaisin osata tehdä jotain hienoa siitä "sata vuotta sitten muurari jätti merkkinsä tiiliseinään/tästä sadan vuoden päästä joku toinen huomaa sen" -säkeestä, en muista sen kappaleen nimeä (Lupaus kesästä?). Se olis kivaa.

    VastaaPoista
  2. Voi, tuo kohta on tosiaan hieno. ^^ Myös Ylanderin Valvojat-levyltä olisi kiva kokeilla jotain...

    VastaaPoista