pihan poikki juoksee valo hiljaa

 Eilen kirjoitin taas (inspiroiduin glögin voimalla) ja se tuntui ihan hyvältä, pitkästä aikaa en lopettanut siksi koska en saanut lauseita enää toimimaan vaan koska oli pakko mennä nukkumaankin joskus (kahdeksan tunnin yönet on pakko saada tai muuten olen eläväkuollut koko seuraavan päivän), enkä sitten kuitenkaan saanut unta koska kävin niin paljon ylikierroksilla ja hmm. (dialogini on edelleen aivan karmeaa muttei välitetä siitä)

Tykkään päähenkilöstä aika paljon, hän on sellainen joka siteeraa päänsä sisällä kauniilta kuulostavia englanninkielisiä lauseita ja on umpimielinen paljon mielenkiintoisemmalla tavalla kuin Jenna. Jostakin syystä hän halusi tulla nimetyksi Aavaksi, bongasin kyseisen nimen jostain finfanfunin syövereistä viikonloppuna ja se taisi jäädä alitajuntaan soimaan, sillä mikään muu vaihtoehto ei tuntunut hyvältä vaikka koetin kyllä keksiä.

Päätin aamulla, että Aava kuuntelee Utada Hikarua, kyseisen artistin kappaleet kun soivat nykyään taukomatta levysoittimestani ja tahdon edes jossain tarinassa tehdä hänelle kunniaa. Annan itselleni luvan siihen, koska minulla ja Aavalla ei paljon muuta yhteistä sitten olekaan ja keksin jo niin kivan kehyskertomuksen sen ympärille miten tyttöä Hikkiä ajautuu kuuntelemaan.

Näin btw-mutinana vielä, tuntuu että alkuperäiset suunnitelmat tarinan suhteen muuttuvat jonkin verran, koska ainakaan tässä vaiheessa eräät hahmot eivät millään suostu rakastumaan toisiinsa vaikka kuvittelin niistä jo niin kaunista paria. Höh.