Rikkoutuneet vedet

Olen kirjoittanut tämän viikon aikana kohta kahdeksan liuskaa glögin ja Kate Nashin Nicest Thing-kappaleen avulla. Yöunet ovat menneet kun itsensä on aina väkisin pakotettava nukkumaan. Tykkään myös melko lailla siitä mitä kirjoitan, vaikkakin kakkoslukua (eivät ne kyllä mitään lukuja ole vaan... lyhyitä osia?) tehdessä minulla on ollut vähän vainoharhainen olo, että kirjoitan ihan eri tavalla kuin prologissa ja ykkösluvussa. Jaarittelen kai vähän liikaa, pitäisi tiivistää asioita sun muuta. Nojoo, sitä voi muokata myöhemmin kun kyseessä ei ole millään tavalla tärkeä kohta.

Työnimeksi tulee kaiketi Tulva, ei se nyt varsinaisesti liity mihinkään mutta onpahan joku nimi ("vettä keuhkot täynnä vajotaan" laulaa Stella samannimisessä kappaleessa ja siitä sen nappasin). The perusajatus muutti myös muotoaan matkan varrella, ihan vain koska olen kykynemätön saamaan päähenkilöni rakastamaan kahta ihmistä samaan aikaan... Surullista, kyllä. Samalla kokonaisuudesta tulee melko perinteinen sittenkin, mutta kaipa otan riskin. 

Eilen olin vähän liian stressaantunut tulevasta liikunnantunnista kirjoittaakseni kunnolla, mutta tänään taas. Ei ole tosin oikein viikonloppuinspistä, kun huomennakin on koulua (meillä on joku erätapahtuma ulkona ja pakkasta tulee olemaan reilusti yli 20 astetta. Olen innoissani.)