Valkoisessa valossa kaipaan (joku meistä rikkoutuu joka tapauksessa)

Aloitin tänään kirjoittamaan uutta tarinaa ja olen aika innoissani. Kyseessä ei ole kumpikaan niistä joista mainitsin edellisessä merkinnässä, vaan yksi vanha idea joka on tasaisin väliajoin pyörinyt päässäni, mutta jota en ole koskaan vakavissani ajatellut kirjoittaa koska aihe on mitä on. Aamulla kuitenkin hoksasin vähän yllättäen yhden kohtauksen kyseiseen ideaan liittyen, ja tuntui että pakko sitä on edes yrittää... Kävin kävelemässä lumisateessa ja kuuntelin lähestulkoon taukoamatta Vienna Tengin The Tower'ia koko lenkin ajan ja kaikki alkoi pikkuhiljaa selkiintyä. Ah, musiikki, mitä tekisinkään ilman sinua. Tuntuu, että juuri Vienna Tengin kappaleet auttavat minua aina saamaan ideoista kiinni.

Tarinan keskiössä on kummallinen kolmiodraama, tai no itse asiassa öö neliödraama, ja juuri sen enempää en sitten paljastakaan. Se tulee olemaan kaikista teksteistäni vähiten todellisuudenpakoisin, ei niin sellainen, hmm, höttöinen. Mutta ei siitä varmaan mitään karkean ylirealistististakaan tule, ei minun kirjoitustyylilläni.  Haaveeni on, että tunnelma olisi kaiken aikaa vähän sellainen 'lopun alku'-tuntuinen, mutta saa nähdä.

Prologi (tai alkusanat, miten vain) on tällä hetkellä viimeistä lausetta valmis, vähän yli liuskan pituinen ja minulta epätavallisen nopeasti kirjoitettu. Siitä tuli vähän erilainen kuin ajattelin, hahmoista lähinnä. Päähenkilö on aavistuksen pehmeämpi ja epävarmempi, mutta ykkösluvussa minulla on tarkoitus saada hänen persoonaansa enemmän tietynlaista kyynisyyttä. Miespäähenkilö taas ei ollut prologissa lainkaan niin vaikea ja vihattava tapaus kuin suunnittelut, nyyh. Nojoo, sehän on oikeastaan yksi pääajatuksista siinä, mikään ei ole mustavalkoista ja niin päin pois.

Tämän tarinan myötä pitäisi kaiketi opetella kirjoittamaan vuoropuhelua, olen siinä aivan luokattoman huono! ;__; Niin ja sen lisäksi kivoja suomalaisia naisten nimiä otetaan iloiten vastaan.