syöksyä perään, uudestaan elää vain yhtä hetkeä

A boy can dream, dream, dream

 Tuntuu että sanottavaa olisi paljon, muttei tarpeeksi aikaa eikä sen puoleen keskittymiskykyäkään. Viimeinen koeviikko alkoi, biologiassa en muistanut mistä kasvihuoneilmiö johtuu ja myös Itämeren ongelmat jäivät hämäriksi, vaikka niistä on puhuttu niin paljon. Matikkakin taitaa huomenna vähän epäonnistua, minä pärjään niin kauan kun kaikki hoituu kaavoilla mutta oma oivaltaminen ei kuulu repertuaariini. No, ilma on sentään kaunis ja levysoittimessani pyörähtelee uutta Stellaa.

Jokin on muuttumassa (en vielä tiedä, mistä sen vuoksi pitää luopua). Stella on aina ollut minulle vähän ongelmallista musiikkia - tietylla tavalla olen pitänyt, mutta toisaalta liiallinen tummanpuhuvuus tai jokin sen kaltainen on estänyt liiaksi kiintymästä kappaleisiin. Tämä uusi levy on kuitenkin kevyempi, se ei sävelillään rusenna alleen. Pidän tunnelmista joita kappaleet luovat, ne aikaansaavat halun kirjoittaa ja silloinhan musiikki ei tietenkään voi olla epäonnistunutta.

Kaikkialla on vihreää ja odotuksentäytteistä, sillä on vaikutuksensa myös minuun enkä halua voida asialle mitään. Pääni sisällä kehittelen auringonvaloisia miljöitä joissa henkilöhahmoni uskaltavat katsoa toisiaan silmiin aavistuksen pidempään ja hymyilevät enemmän kuin ennen. Jotakin sellaista. Toivottavasti saan tehtyä kesällä noista ajatuksistani jotakin oikeasti konkreettista - viime kesänä ainakin onnistuin ihan hyvin.

Ajattelin kertoa viikonloppuna enemmän kirjoista joista olen lukenut, mutta tahdon sanoa jo tässä, että odotan tätä häpeilemättömän innokkaasti. Kirjailijan edellinen teos Kuin viimeistä päivää oli hieno, ajatuksia herättävä, joten odotan tuolta paljon.